Edellisessä postauksessa mainitun perheenlisäyksen lisäksi siis työn alla myös vastaanoton pyörimään saaminen ja talon rakennus. Vastaanoton toiminta tosin alkaa jo hiljalleen pyöriä rutiinilla, joten sen työllistävä tai pitäisi ehkä sanoa stressaava vaikutus alkaa hieman helpottaa. Lisäksi raskauden etenemisen myötä varmasti minunkin työt vastaanotolla vähenee, joten aikaa jää enemmän myös koirille. Tosin pääasiallinen vetovastuu taloprojektista on tällä hetkellä minulla, ja töitä sen parissa onkin tässä riittänyt. Varsinkin kun joudutaan nyt kuitenkin anomaan poikkeuslupaa rakentamiselle, koska tontti on kaavoitetun alueen ulkopuolella. No, ehkä tässä tapauksessa voi todeta, että hyvää kannattaa odottaa ja sen eteen kannattaa tehdä töitä. Talosta on kaikki suunnitelmat jo valmiina kaakeleita ja laminaatteja myöten, ja asemapiirros meni eilen piirrettäväksi ns. viralliseksi versioksi eli pihasuunnitelmakin on valmiina. Nyt vain se lupa puuttuu, niin saadaan homma täysillä pyörimään. Todennäköisesti projekti venyy lupa-asioiden vuoksi sen verran, että talon runkotoimitus tulee samoihin aikoihin, kun minulla on laskettu aika :)

Hiukan jo tuleva syksy mietityttää, miten arki lähtee rullaamaan pienen vauvan ja tämän hunnilauman kanssa :) Tai no eniten ehkä se aika, ennen kuin päästään muuttamaan uuteen taloon. Siellä homma helpottaa, tulee iso aidattu piha, metsälenkille pääsee ulko-ovelta (nyt joudutaan ajelemaan autolla sopivaan paikkaan), koirille suunnitteilla lämmin tila autotallin yhteyteen, josta niillä vapaa pääsy ulkotarhaan (tokikin koirat tulee siis jatkossakin asumaan pääasiallisesti talossa). Koiria (ja lapsia) ajatellen taloon rakennetaan erillinen kuraeteinen kurasyöppöineen päivineen, jossa ne helppo suihkuttaa puhtaaksi ennen sisälle menoa. Niin, ja sijainti nykyistä rauhallisempi, koirien ei ehkä tarvitse ihan niin paljon vahtia pihaa, kun ohikulkijoiden määrä on huomattavasti pienempi kuin nykyisellä pihalla :) Lisäksi pihan aidattu osuus jää pääsääntöisesti luonnontilaiseksi metsäksi, joten koirat saa kaivella maata sydämensä kyllyydestä ja tehdä kuoppia. Näin pienehköllä nurmikolla olevalla omakotitaloaluepihalla tätä harrastusta on pakko rajoittaa (varsinkin nyt kun tämä talo pitäisi saada myytyä) :)

Ja mitä koirien treenaamiseen tulee, niin seuraava tärkeä treenattava asia on, kuinka kävellään siivosti ja nätisti lastenvaunujen rinnalla. Nyt vaan pitää ensin ostaa ne vaunut niin sitten voidaan mennä kuivaharjoittelemaan tyhjien vaunujen kanssa...jos mulla jo ei ollut kylähullun maine, niin kohta on :D

Vähän ollut hiljaiseloa blogirintamalla, tosin niin on ollut treenirintamallakin :) Peko-treeneissä oli joulutauko, ja sitten se tauko on hieman venynyt. Meille on siis tulossa perheenlisäystä lapsen muodossa loppukesästä, joten olen ollut väsymyksen vuoksi itse aikalailla pois pelistä. Arki koirien kanssa on ollut nyt yhdessä oleilua ja metsälenkkejä. Metsälenkeillä käytiin kovimmillakin pakkasilla, itse saan metsässä taapertaa omaa vauhtia ja koirat saa juosta sydämensä kyllyydestä. Paljon olen joutunut itse lepäämään keskellä päivääkin, mutta eipä koirilla ole näyttänyt olevan mitään sitä vastaan, että ollaan nukuttu päiväunia yhdessä sängyssä :) Ollaan oltu nyt kotosalla pari kuukautta, eli koirien ei ole tarvinnut olla kotona yksin kuin muutamia tunteja päivässä, jonakin päivinä ei lainkaan. Maaliskuun alussa alkaa taas työt, tosin teen enää epäsäännöllistä osa-aikaa, joten kokonaisia työpäiviä koirien ei tarvitse enää olla keskenään.

Eilen illalla vähän tottistelin kaikkien koirien kanssa, kun iski väsymyksestä huolimatta innostus. Treeni sisälsi kaikilla samoja juttuja, tokikin kaikilla oman taitotason mukaan. Lyhyitä seuraamispätkiä, paikalla makuuta, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Pakko todeta, että oli melkoisen innostunutta sakkia :) En nyt ala sen tarkemmin erittelemään kuka teki ja mitä, mutta pakko todeta, että on mulla kolme niin hauskan erilaista koiraa. Tara on hieman tuulella käyvä, välillä on tosi innoissaan ja välillä sitä ei taas voisi vähempää kiinnostaa. Eilen oli niin innoissaan, seuraamisessa edisti aivan valtavasti, sitten kun hidastin itse vauhtia niin Tara tarjosi istumista, raahasi takapuoltaan maata pitkin ja talloin sen pyllykarvoille. Joo, ei mikään valtavan hieno suoritus, mutta toisella oli hauskaa ja se on tärkeintä :) Sissi on taas mun sähikäinen, sillä on niin kauhea kiire ja tuli perseen alla, että menee vähän säheltämiseksi. Yrittää kyllä kovin, mutta kun ei koira voi revetä kolmeen suuntaan yhtä aikaa :D On kyllä ihanan sähäkkä, välillä tuntuu että sille on ihan sama onko mitään palkkaa tarjolla. Palkkaa itse itseään sillä koheltamisella. Nemo taas, voi sitä koipeliinia...ei ole maailman nopein, tosin saattaa johtua siitä, että sillä on vielä itselläänkin hieman hakusessa se, että miten iso se oikeastaan jo onkaan, sotkeutuu omiin jalkoihinsa :) Ahne on kuin piru, ja ruokaa saadakseen opettelee vaikka tanssimaan ripaskaa. Olen vieläkin hämmentynyt siitä miten oppii asioita parilla toistolla.

On ollut hauska seurata miten porukka on hitsautunut laumaksi tässä kuukausien kuluessa. Tara on porukan pomo ja emohahmo. Tara on se joka lopulta sanoo koirista viimeisen sanan, Nemoa varsinkin Tara pitää kyllä tassun alla. Ensin komennetaan, ja sitten Tara pitää vaikka väkisin paikoillaan, jos on sitä mieltä että Sissi tai Nemo on esimerkiksi pesua vailla. Sissi taas on rauhoittunut ja aikuistunut Nemon tulon jälkeen. Sissi ja Nemo on kuitenkin ne kaksi hullua lasta :) Nemo on sitten jättebaby, koipeliini, joka luulee olevansa vielä ihan pienen pieni poika. On ihan tyttöjen tassun alla, olenkin naureskellut että poika ei pääse liikaa kukkoilemaan. Nemo on kuitenkin kaikkien kaveri ja aina iloinen.

Hiljaista on täällä...Taralla oli muutaman päivän yskäisyyttä ja limaisuutta, joten kennelyskäepäilyn vuoksi olemme koko porukka treenitauolla jouluviikolle asti. Itse olen sairaslomalla akillesjänteenrepeämä epäilyn vuoksi, joten en pääse koirien kanssa lenkkeilemäänkään. Koirien lenkitykset isännän vastuulla ja itse joudun tyytymään pihalla seisoskeluun koirien riehuessa. Yllättävän hyvin koirat on pysyneet rauhallisina vaikka olenkin ollut päivät kotona ja mitään ei silti ns. tapahdu. Huomenissa akillesjänteen ultraan, jossa selviää onko repeämä. Toivottavasti ei ole, mutta se ei silti poista sitä tosiasiaa, että jalka on kipeä, eikä sillä kauheasti kävellä. Voi *ruma sana*!

Maanantaina oli rakennusetsintätreenit "Pökiksellä" eli Kokkolan vanhalla yhteislyseolla. Rakennus on vanha puurakennus, joka tällä hetkellä tyhjillään ja odottaa remonttia. Rakennuksen sisällä remonttijätettä jonkin verran ja joitakin huonekaluja. Meidän ryhmällä oli käytössä rakennuksen toinen siipi. Alueeseen kuuluu käytävä, jossa oli valot. Käytävän varrella oli kaksi luokkahuonetta, jotka pimeänä. Käytävän päässä pienehkö juhlasali, jonka näyttämöltä jatkettiin puisia kaartuvia portaita pitkin kellariin. Portaiden alapäässä oli yksi pieni huone, jossa romua. Huoneen edestä vielä lyhyet suorat betoniportaat ihan kellariin, jossa kolme huonetta peräkkäin. Portaat laskeutuivat keskimmäiseen huoneeseen. Huoneissa katon rajassa olevien ikkunoiden alla pöytätasot, joiden päällä tavaraa ja myös lattioilla oli erinäinen määrä tavaraa, mm. peltisiä ilmastointiputkia.

Aivan treenien aluksi otimme kaikki ryhmän koirat yhtä aikaa hihnoissa sisälle ja kierrettiin koirien kanssa etsittävää rakennusta. Kun otin Sissin autosta niin oli välittömästi "töissä". Otti hajua ilmasta, ja rynni ulko-ovesta melkein karmit kaulassa sisälle, ja kuono kävi koko ajan. Samoin otti hajua koko ajan, kun tultiin käytävään. Neiti siis tietää, että kun lähdetään reppu selässä kotoa, ja päädytään johonkin jossa on paljon ihmisiä ja koiria niin silloin ollaan jossain missä pitää etsiä ihmisiä, hyvä Sissi! :) Ei puhettakaan, että Sissi olisi jotenkin vierasta paikkaa arastellut. Kohelsi menemään, ja olisi  vaan pitänyt päästä irti hihnasta. Oman lisän ja innostuksen tilanteeseen toi lähellä olleet vieraat koirat. Pakko todeta, että hienoja koiria meillä porukassa. Suurin osa käytännössä vieraita toisilleen, ja oltiin yhdessä kellarissa, eikä puhettakaan, että siellä olisi kukaan pärissyt toisilleen. Porukassa kuitenkin uroksia ja narttuja sekaisin.

Sissin ensimmäinen maalimies oli ensimmäisessä luokkahuoneessa käytävän varressa. Laskin Sissin irti hihnasta luokkahuoneen ovella ja lähetin suoraan sisälle. Maalimies oli luokassa tuoleista kasattujen pinojen keskellä. Sissi haukkuin taas ensin minulle, ja kun käänsin Sissille selän ja menin ikkunan eteen seisomaan, oli Sissi haukkunut meidän mukana kulkeneelle Eijalle. Kun Eijalle haukkuminen ei aiheuttanut mitään reaktiota, niin haukkui maalimiehelle.

Toinen maalimies oli juhlasalissa kaapin ja seinän välissä. Tämän kanssa Sissi joutui tekemään töitä, pyöri juhlasalissa ja näyttämöllä. Haju kulkeitui kaapin takaa näyttäön reunalle ja eteen. Koko ajan pyöriessään Sissi kuitenkin pienensi aluetta, jolta hajua paikallisti. Oli muutaman kerran lähdössä portaita kellariin, mutta ei mennyt, kun kutsuin sitä portaiden yläpäästä pois. Ilme oli kyllä hauska, kun tajusi mistä haju tulee ja löysi maalimiehen. Kun näin, että Sissi paikallisti maalimiehen ja aloitti haukun, käänsin Sissille välittömästi selän, ja nyt haukkui paremmin.

Kolmas maalimies oli kellarissa keskimmäisessä huoneessa ikkunoiden alla olevalla pöydällä. Pitkään Sissi pyöri kellarissa ja työsti hajua, joka pöydältä kulki huoneen vastakkaiselle laidalle. Tässä aloin jo katsella seiniä jo melko aikaisessa vaiheessa, niin Sissin työinto vain vaikutti kasvavan entisestään. Lopulta maalimies löytyi pöydältä ja haukkukin tuli hyvin.

Sissillä ei todellakaan ole ongelmaa toimintakyvyn kanssa, mutta se katsoo minulta apua ja tukea helposti. Kun heittäydyn passiiviseksi eli tarpeen niin vaatiessa jopa käännän Sissille selkäni, niin työskentelee hyvin ja intensiivisesti. Ehkä Sissi kaipaa siis sitä, että osoitan sille, että nyt on sellainen homma, jonka se osaa minua paremmin, antaa mennä vaan :)

Nemokin pääsi tutustumaan rakennukseen. Ei mitään ongelmia pimeyden ja tasaisten lattiapintojen kanssa. Kun laskin hihnasta irti juoksi pimeään juhlasaliin minun edeltä tutkimaan paikkoja. Ongelmakohdaksi muodostui kaartuvat kellariin menevät puuportaat. Otin Nemon lopulta syliin kannoin melkein alas asti, ja meni itse neljä viimeistä porrasta. Suorat betoniportaat kellariin meni kyllä, ja kellarissa juoksenteli tutkimassa. Meni yksin viimeiseen kellarin pimeään huoneeseen, kolisteli siellä ilmastointiputkia, ja ihmiset jäi keskimmäiseen huoneeseen. Samoin kävi itsenäisesti tutkimassa kellarin pienimmän huoneen, jossa ihmeellinen betonimöykky keskellä lattiaa, josta tuli myös joku putki läpi. Kaartuvat puuportaat oli ongelmapaikka myös ylös mentäessä. Kannoin Nemon melkein ylös asti, ei kuitenkaan lähtenyt kiipeämään ylös vaan jäi makaamaan portaalle, ei tullut ylös vaikka Salla ylhäältä makkaralla houkutteli. Lopulta tuuppasin Nemoa vähän takapuolesta ja sitten kiipesi ylös. Sitten jumittui näyttämölle, josta kannoin sen näyttämön reunalle ja siitä sitten kirmasi itse eteenpäin. Ei jäänyt muistelemaan ed. mainittuja tilanteita pahalla, häntä heilui ja vauhtia riitti, kun oltiin juhlasalin lattialla ja käytävässä. Portaita siis enemmän treenaamaan :)

Keskiviikkona oli taajamaetsintätreenit Mesilässä teollisuusalueella. Sää sateinen ja tuulinen. Sissille toinen taajamaetsintätreeni, ja nyt tajusi paljon selkeämmin heti alusta mikä on homman nimi, eikä ihmetellyt sitä, että oli kytkettynä liinaan. Ensimmäinen maalimies oli n. puolen kilometrin kävelyn jälkeen roskiskatoksessa. Sissi sai hajun tielle. Kuljettiin ojan reunaan roskiskatoksen taakse, Sissi vilkaisi mua ja kehoitin sitä jatkamaan. Yritti tunkea ensin roskiskatoksen seinän alta, mutta edessä oli pahvi, joten ei päässyt. Aloitti ilmaisun siinä kohdassa. Kierrätin Sissin roskiskatoksen ovelle, josta sitten meni maalimiehen luo ja ilmaisi, haukkui ihan ok. Sissillä hauska tapa haukkua, istuu mutta samalla hypähtelee taaksepäin.

Toinen maalimies vinottain tien toisella puolella metsikössä. Sai hajun todella nopeasti kun tultiin pihasta takaisin tielle. Laskin liinasta irti ja Sissi meni suoraan metsään, jossa sitten eteni maalimiehelle. Nyt ilmaisu ei ollut niin hyvä, ja kun kuuli minun lähestyvän niin jätti maalimiehen, ja tuli minua vastaan muutaman metrin, mutta palasi kuitenkin maalimiehelle.

Kolmas maalimies oli kuusen takana lähellä lähtöpistettä eli toisen ja kolmannen maalimiehen välissä varmastikin se puolisen kilometriä. Sissi teki töitä ja etsi aktiivisesti myös lähes koko paluumatkan. Sai hajun, laskin liinasta irti ja jatkettiin etenemistä. Jotakuinkin oikean kuusen kohdalla Sissi vilkaisi minua, kehoitin jatkamaan. Sissi eteni kuusesta ohi, jossa maalimies oli piiloutuneena juurelle. Lopulta eteni osittain jäljestämällä maalimiehen luo, oli siis jäljestänyt maalimiehen piiloon meno reitin. Ilmaisi hyvin, eikä nyt ottanut lähellekään niin paljon häiriötä minusta, vaikka olinkin melko lähellä.

Eilen oli hiukan pitkäköt jälkitreenit Laajalahdessa, 4,5 tuntia. No, asiaa oli paljon ja koska jäljestys on jokseenkin minulle vierasta touhua niin kokeneemmilta tuli paljon hyviä vinkkejä. Ohjenuoraksi eiliseltä illalta ehkä jäi "Pidä liinasta kiinni, mene koiran perässä ja kerää kalikat" tai jotain sinnepäin. Ja koska mulla on paha tapa aliarvioida Sissiä, niin ehkä tuo on se jolla oikeasti tästä eteenpäin mennään :)

Sissille pidempi jälki kuin koskaan aiemmin, ensimmäinen myöskin pimeässä. Jäljellä pituutta n. 100 metriä, namit joka 4-5 askeleella. Maasto sammalpohjainen, melko tasainen, jonkin verran risukkoa. Jälki vanheni n. puoli tuntia. Mun perään jäljelle lähti Salla ja Eija. Lähtiessä sanoin, että Sissi ottaa taatusti mukana kulkevista ihmisistä megahäiriön, luulee että ollaan jollain kimppalenkillä. Osa porukasta jäi vielä jäljen alkukohtaan tielle odottamaan. Normaali oloissa (lue: hakutreeneissä) olisi Sissiä häirinnyt ainakin tiellä seisovat ihmiset, mutta nyt ei edes rekisteröinyt niitä.

Lähdettäessä kävelemään jäljelle päin, Sissi nosteli kuonoa, mutta koska metsässä ei ketää ollut alkoi kuono laskea. Jäljen alkukohdassa iski kuonon maahan enempiä miettimättä, en edes tajunnut sanoa sille "jälki"-käskyä, kun jäin vain katselemaan sitä. Jäljen alkumetreillä pyrki muutaman kerran palaamaan taaksepäin, kun joitain nameja jäi syömättä. Sitten alkoi posottaa jälkeä eteenpäin, luulen että jäljen loppussa jätti namit kokonaan syömättä tai sitten söi ne tosi nopeasti. Kuvittelin tehneenä suoran jäljen, mutta jälki tekikin kaarteen. Olin itse menossa kaarteen kohdalla suoraan, ja olin varma että jälki menee sinne minne olen itse menossa. Sissi lähtikin kaartamaan, ja jälki todellakin kaarsi. Harmi vain, että jälki loppui kesken, juuri kun Sissi pääsi vauhtiin jäljestämisessä. Jäljelle siis jatkossa reilusti enemmän pituutta. Loppupalkan jälkeen Sissi lähti vielä jäljestämään mun paluujälkeä, josta kehut.

Kävelin treeneissä myös perässä Orrin ja Dickin jäljet. Ensimmäistä kertaa näin kun kokeneempi koira jäljestää. Dickin jäljellä oli pituutta kilometrin verran, tuntui kyllä paljon pidemmältä. Hienosti kyllä meni, ja samalla tuli testattua mun uusien vaelluskenkien vedenpitävyys kosteikossa :)

Nemolle treenien lopuksi lyhyt jälki, pituutta ehkä n. 15 metriä sammalpohjaista metsää. Pojalla oli hiukan virtaa, kun otin sen autosta, kun oli siinä vaiheessa odotellut Sissin kanssa autossa jo nelisen tuntia :) Alku oli hieman häsellystä, mutta jäljesti muutaman ihan kelvollisen pätkän. Nemosta kaikkein hauskinta oli kuitenkin taas ihmiset, voi sitä onnea kun pääsi porukan rapsuteltavaksi :)

Eilen sunnuntaina oltiin Collieyhdistyksen Pohjanmaan alaosaston rauniopäivällä Lapualla. Sää oli pilvinen, tuulinen ja kylmä. Nemo oli alkuun tallaamassa aluetta mukana, häntä heilui ja ulisi kaikkien ihmisten perään. Ihan vain olisi nuorta miestä pitänyt rapsutella eikä kävellä tyhmästi ympyrää :)

Sissillä kolme maalimiestä. Ensimmäinen maalimies raunioiden A-osan alkupäässä kahden kaivonrenkaan korkuisessa pystyputkessa maan päällä. Sai hajun, mutta joutui työskentelemään jonkin aikaa paikallistaakseen hajun. Sitkeästi teki töitä luovuttamatta, vaikka kaikki maalimiehet oli alueella valmiina ja tuuli oli sen verran voimakas, että taatusti haistoi muutkin maalimiehet. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että malttaa työstää hajun loppuun, alkamatta haukkua hajua, haluaa siis olla varma maalimiehen sijainnista ennen ilmaisua. Kaikkein nopeinhan se ei välttämättä ole, mutta ennemmin niin, että työstää sen puolisen minuuttia pidempään kuin alkaa koheltaa ja haukkua tyhjää.

Toinen maalimies oli alueen laidalla mökissä. Sai hajun hyvin, paikallisti melko nopeasti. Mökkiin meni kapea silta ikkunasta sisään, ei kuitenkaan mennyt siltaa pitkin vaan kurkkasi maalimiehen ikkunasta ja haukkui mökin ulkopuolella. Menin luokse ja palkka haukusta mökin ovesta.

Kolmas maalimies oli alueella mökkiä vastakkaisella reunalla harkoista muuratussa neliön muotoisessa piilossa, jossa kansi päällä. Paikallisti hajun, varmisteli että maalimies on siellä missä Sissi ajatteli olevan ja ilmaisi.

Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen Sissin treeniin. Vieras paikka, ja yhtä maalimiestä lukuunottamatta vieraat maalimiehet. Toimi kuten tutussakin ympäristössä tutulla porukalla, ja nyt ehkä vielä aavistuksen Sissin normaalitasoa paremmin. Eli Sissin taitotaso on todellisuudessa se miten omalla rauniksellakin toimii.

Toisella kierroksella otin Sissin sijasta Nemon. Nemolle kolme peräänlähtöä. Ensimmäinen maalimies hävisi hiekkakasan taakse. Muutaman moikkauskierroksen jälkeen Nemo löysi maalimiehelle, ja häntä niin vimmatusti heiluen mutisti palkkansa rasiasta. Toinen maalimies meni kelan taakse. Nemo näki, lähti perään, mutta kun maalimies ei ollutkaan siinä missä ajatteli sen olevan niin hämmentyi. Maalimies oli kyllä ihan vieressä, joten ei poika ainakaan silmillä etsi :) Kierrettiin kela ympäri ja lähestyttiin maalimiestä toisesta suunnasta niin jo löytyi. Kolmas maalimies saman hiekkakasan taakse, jossa ensimmäinenkin. Nyt Nemo oli jo paremmin juonessa mukana ja päätti yllättää maalimiehen kiertämällä kasan taakse päin vastaisesta suunnasta mitä maalimies kasan taakse meni :D

Lapualta pikavauhtia treenien jälkeen takaisin Kokkolaan, pikainen välipalatauko kotona ja Taran kanssa hallille tokoilemaan. Oli ensimmäinen kerta perus/alo-kurssista. Tara oli aluksi hieman ihmeissään, on niin pitkä aika siitä kun ollaan oltu viimeksi hallilla treenaamassa häiriössä. Ja todettakoon, että ryhmäläiset ei kaikki olleet ihan siitä hiljaisimmasta päästä, joten mökä oli välillä korvia huumaava, Tara ei oikeasti edes kuullut kaikkia mun käskyjä. Aluksi luoksepäästävyys, peruutti mun taakse. Tuli kuitenkin takaisin mun viereen, kun kouluttaja (hiukan jo iäkkäämpi mies) antoi Taralle palkan.

Sen jälkeen paikallamakuu. Kävelin vajaan 10 metrin päähän (lähinnä siksi jäin niin lähelle, että en luottanut yhtään siihen että viereiset koirat pysyy maassa), ympärillä oli tosi levotonta, koirat haukkui, nousi pystyyn, ihmiset komensi koiriaan. Tara pysyi maassa sen parisen minuuttia muutamalla välipalkalla, vaikka oli välillä epävarman näköinen, vilkuili vieruskavereita ja korvat kääntyili.

Seuraaminen suhteellisen ok, kontakti putoili jonkin verran ja muutaman kerran haisteli maata.

Lisäksi liikkestä maahan, liikkeestä seis ja luoksetulo. Eipä mitään ongelmia. Mitä pidemmälle tunti eteni, niin sitä rennompi Tarasta tuli. Pakko myöntää, että parin vuoden hallitreenitauon ja ensimmäinen kerta Taran kanssa koskaan vastaavanlaisissa treeneissä (oli oikeasti melko sekavaa menoa), ei ollut Taralle mikään helppo paikka, kaukana siitä, mutta hyvin se veti :D

Tara myös tahtoi odotteluajoilla kyllästyä ja alkoi tarjoilemaan mulle omatoimisesti maahanmenoa, istumista, tassua, tökki mua kuonolla ja kaikkea mahdollista. No joo, sisällöllisesti kurssi tuskin tarjoaa meille mitään uutta opittavaa, mutta jos meno jatkuu samanmoisena niin maksimaalista häiriötreeniä se ainakin on :)

Tässä vielä muutama kuva Lapualta (Kuvaaja Anni M.)

Tällä kertaa oli taajamaetsintätreenit Kosilassa eli hiukan teollisuusalueen tyyppisessä paikassa. Nemo oli mukana, mutta tällä kertaa vain pussailemassa treeniporukkaa ja laulamassa niille :)

Sissi ensimmäistä kertaa taajamaetsinnässä ja näin ollen myös ensimmäistä kertaa etsimässä liinassa. Aluksi oli hiukan hämmentyneen oloinen, kun oli kytkettynä ja kuljettiin porukassa. Luuli varmaan, että ollaan lenkillä porukalla :) Sissillä ensimmäinen maalimies ruusupuskan sisällä kirjapainon pihassa. Sai hajun jo melko kaukaa. Paikallisti hyvin, meni maalimiehen luo, nuuhki maalimiestä ja tuli pois. Ei selkeästi tiennyt mitä pitää tehdä, onko tääkin nyt sellainen tilanne jossa kuuluu haukkua. Pieni kierros pois paikalta ja lähestyminen uudelleen. Meni maalimiehelle ja pienen avun jälkeen haukkui. Tosin hieman katkonaisesti kun palkkaili itse itseään kesken haukun syömällä ruusunmarjoja :)

Toinen maalimies oli kirjapainon lastauslaiturilla olevan ritiläparvekkeen portailla eli siis ylhäällä. Sai hajun kauas, lähti kohti päättäväisesti. Tullessa suoraan maalimiehen alle kadotti hajun, ja taas siirtyessä kauemmas sai hajun uudelleen. Pyörii, pyörii, vinkuu, sitten jo hieman turhautuikin ja alkoi haukkua minua. Lopulta paikallisti hajun ylhäältä tulevaksi ja löysi maalimiehen. Haukkui jo paremmin.

Kolmas maalimies oli isojen varastorakennusten takana menevän tien ojan pientareella. Löysi näppärästi, taisi lopulta jäljestää. Nyt haukkui hyvin. 

Neljäs maalimies oli K-raudan pihassa olevan kontin takana. Nyt meni puhtaasti jäljestämällä, kuono oli niin tiiviisti nurmikossa. Maalimies oli kiertänyt kontin taakse asfalttia pitkin, ja jäljen siirtyessä asfaltille, Sissi nosti kuonon ja otti hajun ilmasta. Haukkui hyvin. Eija kysyikin, että olenko paljon jäljestänyt Sissin kanssa, johon oli pakko todeta että todella vähän :) Mutta näyttää tuo jäljestys löytyvän neidistä melko luontevasti. En tiedä siirtyikö jäljestämään siksi, että oli kytkettynä.

Mukavat treenit oli, ja opettavaiset siinä mielessä, että kun on itse koko ajan koiraan näköetäisyydellä (toisin kuin metsässä), niin koiran lukeminen on helpompaa ja siinä harjaantuu paremmin.

Eilen oltiin rauniksella mahdollisesti syksyn viimeisissä rauniotreeneissä, riippuu toki siitä miltä loppusyksyn sää alkaa näyttää. Nemo oli mukana tallaamassa aluetta, ja siellähän tuo häntä pystyssä viipotti. Lähti tallatessa vieraiden ihmisten perään, vieraassa paikassa ja minä ihan eri suuntaan. Jossain vaiheessa oli pojalle tullut kuulemma vähän hätä, että missä olen, mutta ei tuo hätä ilmeisestikään kovin suuri ollut kun lähti minusta erilleen useampaan otteeseen. Tämä oli oikein mukava huomata, ihan jo noin ajatellen hakutreenejä yleensä. Veto ihmisten perään on siis suuri, eikä kenelläkään ollut edes nameja juuri kehissä. Millainen tämä veto onkaan, kun tuo ahne pikkupoika tajuaa, että niillä alati ja toistamiseen eksyvillä tädeillä onkin mukana ruokaa :D Tokikin Nemo tuli mun luokse onnesta soikeana, kun sitä muutaman kerran huutelin luokse kesken tallauksen :)

Sissi oli taas melkoisen innoissaan, kun sen autosta otin pois. Nenä kävi välittömästi raunioiden suuntaan. Sissillä ensimmäinen maalimies mutterissa. Lähti suoraan eteenpäin haahuilemaan hajun perässä, mutta Riitan kehoituksesta otin takaisin, ja onnistuin vauhdista ohjaamaan Sissin tuulen alle, ja löysikin maalimiehen välittömästi. Ilmaisuhaukku oli hyvä, ja juurikin siksi, että Sissi ei nähnyt minua ja minä en nähnyt Sissiä... :) Toinen maalimies oli putken mallisessa piilossa männyn alla (piilo, jossa Sissillä viime treeneissä paljon ongelmia). Nyt oli hyvä tuuli, joten hajun olisi pitänyt tulla helposti. Yritin lähettää Sissiä tuulen alle kasan oikealta puolelta ja mennä itse vasemmalta, ei onnistunut. Sitten Sissi suoraan kasan vasemmalta puolelta kohti alueen reunaa. Saikin hajun, juoksi piilon ohi, oli kuulemma tepastellut hetken piilon "helpommalla" luukulla. Lopulta pyörähti "vaikeamman" luukun päälle ja ilmaisi. Kolmas maalimies oli syvässä kaivossa (6m). Lähdin ohjaamaan Sissiä tornin oikealta puolelta ohi. Kaikki muut meni vasemmalle puolelle harjanteen juurelle. Sissihän bongasi ihmiset ja lähti painamaan sinne päin. Huusin Sissin pari kertaa takaisin (Riitta oli sitä mieltä, että olisi mennyt hyvin tuulen alle, itse olin näkevinäni Sissin ilmeestä, että olisi mennyt rallattelemaan vain ihmisten luo). Toisen takaisin huudon jälkeen Sissi lähti sinne suuntaan mihin näytin. Sai hajun syvältä putkelta tornin juurelle laskeutuvasta rinteestä, meni putkelle, jossa kansi kiinni. Hetken katseli hieman epäuskoisena, mutta ilmaisi ja siellähän se kadonnut oli :)

Keskiviikkona oli maastotreenit Isokarilla, joka on saari. Tai no saari on kiinni mantereessa tiellä :) Pimeä tulee jo todella aikaisin. Sissille tämä oli ensimmäinen kerta etsintää maastossa pimeällä. Kun otin Sissin autosta, ja kaikki ihmiset oli vielä paikalla, niin Sissin nenä alkoi käydä välittömästi kohti metsää, mistä olin tosi iloinen. Tietää siis mikä on homman nimi :) Väki katosi metsään, ja jäätiin Sissin kanssa autojen luo odottelemaan väen eksymistä. En halunnut tietää missä maalimiehet on, vaan koiran mukaan mentiin. Ainoa vain, että pimeässä on hiukan hankala tulkita koiraa :) Tokikin sain hieman vinkkejä mihin suuntaan edetä koiran kanssa. Sissi irtosi pimeään todella hyvin, juoksi rakenteilla olevan kävelysillan vierestä metsään, teki siellä ison lenkin, sillä oli haju. Palasi meidän luo ja ilmaisi Sallan :) Kiva haukku oli, mutta Salla ei vaan ollut se jota piti etsiä :D

Lopulta ensimmäinen maalimies löytyi pitkän kävelysillan alta, haukku ei paras mahdollinen, katkonainen. Todennäköisesti oli saanut alussa hajun sillan alla olleesta maalimiehestä, mutta haju tuli sillan rakenteita myöten meitä kohti. Matka jatkui, ja irtosi tosin hyvin metsäalueen keskustaa kohti. Oli välillä niin kaukana, että en nähnyt edes Sissin vilkkuvaloa. Toinen maalimies löytyi alueella olevan maakellarin sisältä, eikä Sissillä ollut mitään ongelmaa painua pimeään kellariin. Haukkui hyvin, tosin jätti maalimiehen, kun kuuli minun lähestyvän ja kun huusin maalimiehelle, että saa palkata. Kolmas maalimies löytyi ison kuusen oksien alta. Tällä kertaa haukkui hyvin, tosin jäi alkuun kauemmas maalimiehestä, mutta kun kuuli minun lähestyvän oli siirtynyt maalimiehen viereen haukkumaan :)

Nemo treeneissä myös. Nemolle makkararinkiä pimeässä otsalamppujen ja auton valoissa. Ei ollut mitään ongelmaa vaikka oli pimeää ja ihmiset suht pienessä ringissä. Nakki maistui ja häntä vispasi :) Samalla treeniä käyttäytymisestä maalimiehellä, tosin kauniisti tarjosi istumista eikä hyppinyt kohti.

Ollessani Sissin ja Nemon kanssa treeneissä, oli isäntä käynyt Taran kanssa 10 km juoksulenkillä ja hyvin oli kuulemma Tara mennyt.