Edellisessä postauksessa mainitun perheenlisäyksen lisäksi siis työn alla myös vastaanoton pyörimään saaminen ja talon rakennus. Vastaanoton toiminta tosin alkaa jo hiljalleen pyöriä rutiinilla, joten sen työllistävä tai pitäisi ehkä sanoa stressaava vaikutus alkaa hieman helpottaa. Lisäksi raskauden etenemisen myötä varmasti minunkin työt vastaanotolla vähenee, joten aikaa jää enemmän myös koirille. Tosin pääasiallinen vetovastuu taloprojektista on tällä hetkellä minulla, ja töitä sen parissa onkin tässä riittänyt. Varsinkin kun joudutaan nyt kuitenkin anomaan poikkeuslupaa rakentamiselle, koska tontti on kaavoitetun alueen ulkopuolella. No, ehkä tässä tapauksessa voi todeta, että hyvää kannattaa odottaa ja sen eteen kannattaa tehdä töitä. Talosta on kaikki suunnitelmat jo valmiina kaakeleita ja laminaatteja myöten, ja asemapiirros meni eilen piirrettäväksi ns. viralliseksi versioksi eli pihasuunnitelmakin on valmiina. Nyt vain se lupa puuttuu, niin saadaan homma täysillä pyörimään. Todennäköisesti projekti venyy lupa-asioiden vuoksi sen verran, että talon runkotoimitus tulee samoihin aikoihin, kun minulla on laskettu aika :)

Hiukan jo tuleva syksy mietityttää, miten arki lähtee rullaamaan pienen vauvan ja tämän hunnilauman kanssa :) Tai no eniten ehkä se aika, ennen kuin päästään muuttamaan uuteen taloon. Siellä homma helpottaa, tulee iso aidattu piha, metsälenkille pääsee ulko-ovelta (nyt joudutaan ajelemaan autolla sopivaan paikkaan), koirille suunnitteilla lämmin tila autotallin yhteyteen, josta niillä vapaa pääsy ulkotarhaan (tokikin koirat tulee siis jatkossakin asumaan pääasiallisesti talossa). Koiria (ja lapsia) ajatellen taloon rakennetaan erillinen kuraeteinen kurasyöppöineen päivineen, jossa ne helppo suihkuttaa puhtaaksi ennen sisälle menoa. Niin, ja sijainti nykyistä rauhallisempi, koirien ei ehkä tarvitse ihan niin paljon vahtia pihaa, kun ohikulkijoiden määrä on huomattavasti pienempi kuin nykyisellä pihalla :) Lisäksi pihan aidattu osuus jää pääsääntöisesti luonnontilaiseksi metsäksi, joten koirat saa kaivella maata sydämensä kyllyydestä ja tehdä kuoppia. Näin pienehköllä nurmikolla olevalla omakotitaloaluepihalla tätä harrastusta on pakko rajoittaa (varsinkin nyt kun tämä talo pitäisi saada myytyä) :)

Ja mitä koirien treenaamiseen tulee, niin seuraava tärkeä treenattava asia on, kuinka kävellään siivosti ja nätisti lastenvaunujen rinnalla. Nyt vaan pitää ensin ostaa ne vaunut niin sitten voidaan mennä kuivaharjoittelemaan tyhjien vaunujen kanssa...jos mulla jo ei ollut kylähullun maine, niin kohta on :D

Vähän ollut hiljaiseloa blogirintamalla, tosin niin on ollut treenirintamallakin :) Peko-treeneissä oli joulutauko, ja sitten se tauko on hieman venynyt. Meille on siis tulossa perheenlisäystä lapsen muodossa loppukesästä, joten olen ollut väsymyksen vuoksi itse aikalailla pois pelistä. Arki koirien kanssa on ollut nyt yhdessä oleilua ja metsälenkkejä. Metsälenkeillä käytiin kovimmillakin pakkasilla, itse saan metsässä taapertaa omaa vauhtia ja koirat saa juosta sydämensä kyllyydestä. Paljon olen joutunut itse lepäämään keskellä päivääkin, mutta eipä koirilla ole näyttänyt olevan mitään sitä vastaan, että ollaan nukuttu päiväunia yhdessä sängyssä :) Ollaan oltu nyt kotosalla pari kuukautta, eli koirien ei ole tarvinnut olla kotona yksin kuin muutamia tunteja päivässä, jonakin päivinä ei lainkaan. Maaliskuun alussa alkaa taas työt, tosin teen enää epäsäännöllistä osa-aikaa, joten kokonaisia työpäiviä koirien ei tarvitse enää olla keskenään.

Eilen illalla vähän tottistelin kaikkien koirien kanssa, kun iski väsymyksestä huolimatta innostus. Treeni sisälsi kaikilla samoja juttuja, tokikin kaikilla oman taitotason mukaan. Lyhyitä seuraamispätkiä, paikalla makuuta, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Pakko todeta, että oli melkoisen innostunutta sakkia :) En nyt ala sen tarkemmin erittelemään kuka teki ja mitä, mutta pakko todeta, että on mulla kolme niin hauskan erilaista koiraa. Tara on hieman tuulella käyvä, välillä on tosi innoissaan ja välillä sitä ei taas voisi vähempää kiinnostaa. Eilen oli niin innoissaan, seuraamisessa edisti aivan valtavasti, sitten kun hidastin itse vauhtia niin Tara tarjosi istumista, raahasi takapuoltaan maata pitkin ja talloin sen pyllykarvoille. Joo, ei mikään valtavan hieno suoritus, mutta toisella oli hauskaa ja se on tärkeintä :) Sissi on taas mun sähikäinen, sillä on niin kauhea kiire ja tuli perseen alla, että menee vähän säheltämiseksi. Yrittää kyllä kovin, mutta kun ei koira voi revetä kolmeen suuntaan yhtä aikaa :D On kyllä ihanan sähäkkä, välillä tuntuu että sille on ihan sama onko mitään palkkaa tarjolla. Palkkaa itse itseään sillä koheltamisella. Nemo taas, voi sitä koipeliinia...ei ole maailman nopein, tosin saattaa johtua siitä, että sillä on vielä itselläänkin hieman hakusessa se, että miten iso se oikeastaan jo onkaan, sotkeutuu omiin jalkoihinsa :) Ahne on kuin piru, ja ruokaa saadakseen opettelee vaikka tanssimaan ripaskaa. Olen vieläkin hämmentynyt siitä miten oppii asioita parilla toistolla.

On ollut hauska seurata miten porukka on hitsautunut laumaksi tässä kuukausien kuluessa. Tara on porukan pomo ja emohahmo. Tara on se joka lopulta sanoo koirista viimeisen sanan, Nemoa varsinkin Tara pitää kyllä tassun alla. Ensin komennetaan, ja sitten Tara pitää vaikka väkisin paikoillaan, jos on sitä mieltä että Sissi tai Nemo on esimerkiksi pesua vailla. Sissi taas on rauhoittunut ja aikuistunut Nemon tulon jälkeen. Sissi ja Nemo on kuitenkin ne kaksi hullua lasta :) Nemo on sitten jättebaby, koipeliini, joka luulee olevansa vielä ihan pienen pieni poika. On ihan tyttöjen tassun alla, olenkin naureskellut että poika ei pääse liikaa kukkoilemaan. Nemo on kuitenkin kaikkien kaveri ja aina iloinen.

Hiljaista on täällä...Taralla oli muutaman päivän yskäisyyttä ja limaisuutta, joten kennelyskäepäilyn vuoksi olemme koko porukka treenitauolla jouluviikolle asti. Itse olen sairaslomalla akillesjänteenrepeämä epäilyn vuoksi, joten en pääse koirien kanssa lenkkeilemäänkään. Koirien lenkitykset isännän vastuulla ja itse joudun tyytymään pihalla seisoskeluun koirien riehuessa. Yllättävän hyvin koirat on pysyneet rauhallisina vaikka olenkin ollut päivät kotona ja mitään ei silti ns. tapahdu. Huomenissa akillesjänteen ultraan, jossa selviää onko repeämä. Toivottavasti ei ole, mutta se ei silti poista sitä tosiasiaa, että jalka on kipeä, eikä sillä kauheasti kävellä. Voi *ruma sana*!

Maanantaina oli rakennusetsintätreenit "Pökiksellä" eli Kokkolan vanhalla yhteislyseolla. Rakennus on vanha puurakennus, joka tällä hetkellä tyhjillään ja odottaa remonttia. Rakennuksen sisällä remonttijätettä jonkin verran ja joitakin huonekaluja. Meidän ryhmällä oli käytössä rakennuksen toinen siipi. Alueeseen kuuluu käytävä, jossa oli valot. Käytävän varrella oli kaksi luokkahuonetta, jotka pimeänä. Käytävän päässä pienehkö juhlasali, jonka näyttämöltä jatkettiin puisia kaartuvia portaita pitkin kellariin. Portaiden alapäässä oli yksi pieni huone, jossa romua. Huoneen edestä vielä lyhyet suorat betoniportaat ihan kellariin, jossa kolme huonetta peräkkäin. Portaat laskeutuivat keskimmäiseen huoneeseen. Huoneissa katon rajassa olevien ikkunoiden alla pöytätasot, joiden päällä tavaraa ja myös lattioilla oli erinäinen määrä tavaraa, mm. peltisiä ilmastointiputkia.

Aivan treenien aluksi otimme kaikki ryhmän koirat yhtä aikaa hihnoissa sisälle ja kierrettiin koirien kanssa etsittävää rakennusta. Kun otin Sissin autosta niin oli välittömästi "töissä". Otti hajua ilmasta, ja rynni ulko-ovesta melkein karmit kaulassa sisälle, ja kuono kävi koko ajan. Samoin otti hajua koko ajan, kun tultiin käytävään. Neiti siis tietää, että kun lähdetään reppu selässä kotoa, ja päädytään johonkin jossa on paljon ihmisiä ja koiria niin silloin ollaan jossain missä pitää etsiä ihmisiä, hyvä Sissi! :) Ei puhettakaan, että Sissi olisi jotenkin vierasta paikkaa arastellut. Kohelsi menemään, ja olisi  vaan pitänyt päästä irti hihnasta. Oman lisän ja innostuksen tilanteeseen toi lähellä olleet vieraat koirat. Pakko todeta, että hienoja koiria meillä porukassa. Suurin osa käytännössä vieraita toisilleen, ja oltiin yhdessä kellarissa, eikä puhettakaan, että siellä olisi kukaan pärissyt toisilleen. Porukassa kuitenkin uroksia ja narttuja sekaisin.

Sissin ensimmäinen maalimies oli ensimmäisessä luokkahuoneessa käytävän varressa. Laskin Sissin irti hihnasta luokkahuoneen ovella ja lähetin suoraan sisälle. Maalimies oli luokassa tuoleista kasattujen pinojen keskellä. Sissi haukkuin taas ensin minulle, ja kun käänsin Sissille selän ja menin ikkunan eteen seisomaan, oli Sissi haukkunut meidän mukana kulkeneelle Eijalle. Kun Eijalle haukkuminen ei aiheuttanut mitään reaktiota, niin haukkui maalimiehelle.

Toinen maalimies oli juhlasalissa kaapin ja seinän välissä. Tämän kanssa Sissi joutui tekemään töitä, pyöri juhlasalissa ja näyttämöllä. Haju kulkeitui kaapin takaa näyttäön reunalle ja eteen. Koko ajan pyöriessään Sissi kuitenkin pienensi aluetta, jolta hajua paikallisti. Oli muutaman kerran lähdössä portaita kellariin, mutta ei mennyt, kun kutsuin sitä portaiden yläpäästä pois. Ilme oli kyllä hauska, kun tajusi mistä haju tulee ja löysi maalimiehen. Kun näin, että Sissi paikallisti maalimiehen ja aloitti haukun, käänsin Sissille välittömästi selän, ja nyt haukkui paremmin.

Kolmas maalimies oli kellarissa keskimmäisessä huoneessa ikkunoiden alla olevalla pöydällä. Pitkään Sissi pyöri kellarissa ja työsti hajua, joka pöydältä kulki huoneen vastakkaiselle laidalle. Tässä aloin jo katsella seiniä jo melko aikaisessa vaiheessa, niin Sissin työinto vain vaikutti kasvavan entisestään. Lopulta maalimies löytyi pöydältä ja haukkukin tuli hyvin.

Sissillä ei todellakaan ole ongelmaa toimintakyvyn kanssa, mutta se katsoo minulta apua ja tukea helposti. Kun heittäydyn passiiviseksi eli tarpeen niin vaatiessa jopa käännän Sissille selkäni, niin työskentelee hyvin ja intensiivisesti. Ehkä Sissi kaipaa siis sitä, että osoitan sille, että nyt on sellainen homma, jonka se osaa minua paremmin, antaa mennä vaan :)

Nemokin pääsi tutustumaan rakennukseen. Ei mitään ongelmia pimeyden ja tasaisten lattiapintojen kanssa. Kun laskin hihnasta irti juoksi pimeään juhlasaliin minun edeltä tutkimaan paikkoja. Ongelmakohdaksi muodostui kaartuvat kellariin menevät puuportaat. Otin Nemon lopulta syliin kannoin melkein alas asti, ja meni itse neljä viimeistä porrasta. Suorat betoniportaat kellariin meni kyllä, ja kellarissa juoksenteli tutkimassa. Meni yksin viimeiseen kellarin pimeään huoneeseen, kolisteli siellä ilmastointiputkia, ja ihmiset jäi keskimmäiseen huoneeseen. Samoin kävi itsenäisesti tutkimassa kellarin pienimmän huoneen, jossa ihmeellinen betonimöykky keskellä lattiaa, josta tuli myös joku putki läpi. Kaartuvat puuportaat oli ongelmapaikka myös ylös mentäessä. Kannoin Nemon melkein ylös asti, ei kuitenkaan lähtenyt kiipeämään ylös vaan jäi makaamaan portaalle, ei tullut ylös vaikka Salla ylhäältä makkaralla houkutteli. Lopulta tuuppasin Nemoa vähän takapuolesta ja sitten kiipesi ylös. Sitten jumittui näyttämölle, josta kannoin sen näyttämön reunalle ja siitä sitten kirmasi itse eteenpäin. Ei jäänyt muistelemaan ed. mainittuja tilanteita pahalla, häntä heilui ja vauhtia riitti, kun oltiin juhlasalin lattialla ja käytävässä. Portaita siis enemmän treenaamaan :)

Keskiviikkona oli taajamaetsintätreenit Mesilässä teollisuusalueella. Sää sateinen ja tuulinen. Sissille toinen taajamaetsintätreeni, ja nyt tajusi paljon selkeämmin heti alusta mikä on homman nimi, eikä ihmetellyt sitä, että oli kytkettynä liinaan. Ensimmäinen maalimies oli n. puolen kilometrin kävelyn jälkeen roskiskatoksessa. Sissi sai hajun tielle. Kuljettiin ojan reunaan roskiskatoksen taakse, Sissi vilkaisi mua ja kehoitin sitä jatkamaan. Yritti tunkea ensin roskiskatoksen seinän alta, mutta edessä oli pahvi, joten ei päässyt. Aloitti ilmaisun siinä kohdassa. Kierrätin Sissin roskiskatoksen ovelle, josta sitten meni maalimiehen luo ja ilmaisi, haukkui ihan ok. Sissillä hauska tapa haukkua, istuu mutta samalla hypähtelee taaksepäin.

Toinen maalimies vinottain tien toisella puolella metsikössä. Sai hajun todella nopeasti kun tultiin pihasta takaisin tielle. Laskin liinasta irti ja Sissi meni suoraan metsään, jossa sitten eteni maalimiehelle. Nyt ilmaisu ei ollut niin hyvä, ja kun kuuli minun lähestyvän niin jätti maalimiehen, ja tuli minua vastaan muutaman metrin, mutta palasi kuitenkin maalimiehelle.

Kolmas maalimies oli kuusen takana lähellä lähtöpistettä eli toisen ja kolmannen maalimiehen välissä varmastikin se puolisen kilometriä. Sissi teki töitä ja etsi aktiivisesti myös lähes koko paluumatkan. Sai hajun, laskin liinasta irti ja jatkettiin etenemistä. Jotakuinkin oikean kuusen kohdalla Sissi vilkaisi minua, kehoitin jatkamaan. Sissi eteni kuusesta ohi, jossa maalimies oli piiloutuneena juurelle. Lopulta eteni osittain jäljestämällä maalimiehen luo, oli siis jäljestänyt maalimiehen piiloon meno reitin. Ilmaisi hyvin, eikä nyt ottanut lähellekään niin paljon häiriötä minusta, vaikka olinkin melko lähellä.