Ensimmäinen viikko yhteiseloa Nemon kanssa alkaa olla kohta paketissa. Pari ensimmäistä päivää tyyppi oli hieman vieraskorea ja käyttäytyi hyvinkin hillitysti. Nyt meno alkaa olla jo melkoisen vauhdikasta :) Tara ja Sissi, varsinkin Tara, irvisteli Nemolle pari ensimmäistä päivää. Nyt pikkutyyppi on kietonut neidit tassunsa ympärille ja saa anteeksi melkein mitä vain, saa jopa viedä Sissiltä luun, eikä Sissi sano mitään (se, että onko tämä hyvä vai huono asia, on eri juttu). Parin viimeisen päivän aikana Tara on ärähtänyt tai siis vilauttanut Nemolle hampaita ainoastaan silloin, jos Nemo roikkuu Taran hännässä.

Viikon aikana on treffattu Sunny-sheltiä pariin kertaan ja pentusilla riittää riemua. Hyvin käy leikit yksiin, ainoastaan tänään piti Nemo ottaa Sunnyn kimpusta pois, kun alkoi poika leikkiä vähän kovaotteisesti. Oli vähän yliväsynyttä menoa. Nemo kun on Sunnyä kaksi kertaa painavampi. Taran ja Sissinkin kanssa leikit sujuu hyvin, pihalla rallataan menemään peräkanaa sen mitä tassuista kukakin pääsee, ja sisällä leikitään vetoleikkejä, niin että murina vaan käy.

Metsälenkeillä ollaan käyty porukalla jo useamman kerran. Hyvin on mennyt, kun varustautuu nakeilla matkaan. Hienosti Nemo tulee jo "Täällä"-käskystä luokse, myös häiriössä (eli lenkkeilijöiden tullessa vastaan). Nemon kanssa käytiin myös ostoksilla Mustissa ja Mirrissä, reippaasti tyyppi siellä meni. Ainoastaan reilun metrin päästä ohi mennyttä tyhjää kolisevaa ostoskärryä väisti sekä kohti kummarrellutta vanhempaa rouvaa, jonka iso musta käsilaukku valahti samalla olkapäältä käsivarrelle. Kumpikaan ei näistä tilanteista "jäänyt päälle" vaan Nemo olisi lopulta mennyt perään.

Pari ensimmäistä päivää meni ilman tuhoja, mutta nyt olen kahtena aamuna herännyt siihen, kun pieni puuseppä askaroi puisen lipaston kulmien kimpussa ja järsii sängyn jalkoja :)

Luoksetulon (vapaamuotoinen "metsälenkkiluoksetulo") lisäksi on jo harjoiteltu odottamaan ruokakupilla lupaa syödä. Muutaman toiston jälkeen lapsukainen tajusi mikä on homman nimi, nyt istuu nätisti ja odottaa lupaa, kunnes kuulee "Ole hyvä".

Ensimmäisen viikon yhteiselon jälkeen voisin kuvata Nemoa sanoilla avoin, iloinen, ei liian vilkas ja riittävän toimintakykyinen. Ihailtavaa Nemossa on se, että ei kuitenkaan suinpäin ryntäile uusiin tilanteisiin, etenee rauhallisesti ja harkiten (vs. Sissi, joka pentuna veteli sinne sun tänne enempiä miettimättä). On hyvä, että koira on rohkea, mutta tyhmän rohkea ei kuitenkaan tarvitse olla :D

Ensimmäinen viikko on mennyt oikeastaan "laumautumisen" parissa, ja nyt kun se on kunnossa, niin ensi viikolla voidaan aloittaa muu touhu ja treenaaminen.