Kävin tänään tekemässä Taran kanssa tunnin metsälenkin ja Sissi jäi kotiin. Oli yksin makuuhuoneessa koiraportin takana. Rauhallisesti jäi ja rauhallinen oli kun tultiin takaisin. Pissojakaan ei ollut tehnyt, joten tuskin oli siis mitenkään valtavasti riehunutkaan. Tara nautti kun sai olla hetken minun kanssa kahden ja juosta rauhassa pitkin metsää. Kun tulin Taran kanssa lenkiltä kotiin nappasin Sissin kainaloon, ja lähdettiin Sissin kanssa lenkille. Oli mielenkiintoista huomata, että vaikka Sissi todellakin ihan rentona metsässä onkin, niin sen mielestä ympäristön tutkimista hauskempaa oli riehua minun lahkeiden kimpussa. Metsässä kontakti oli siis loistava :) Mentiin myös hetkeksi hiihtomajan pihalle katselemaan maailman menoa ja lenkkeilijöitä. Majan pihassa oli muutama lapsi vanhempineen, joten niitä piti moikata myös. En vieläkään pysty käsittämään sitä, miten tuo koira rakastaa ihmisiä. Siellä se viipotti pitkin pihaa ihmisten luota toiselle (tokikin sen jälkeen, kun olin kysynyt että voiko tulla). Kaikki ihmiset on ihania, naiset, lapset, miehet, nuoret ja vanhat. Nyt Sissin ottaa vielä juosten kiinni, mutta hiukan kun tuosta kasvaa, niin luulen että koulutusliinalle tulee käyttöä, kunnes irtipito ja luoksetulot on hiottu valmiiksi. Muuten meno muuttuu liian kaoottiseksi :) Ei siis neidin päätä paljon pakota, iso vieras piha niin surutta juoksentelee menemään ja ikää kuitenkin huimat 7 viikkoa ja kolme päivää. Eikö paimenkoirien pitäisi tässä iässä pyöriä tutun ihmisen turvallisissa jaloissa :D Iltapäivästä lähden vielä Sissin kanssa kyläilemään isäni vanhemmille, saa Tara jäädä rauhassa lepäilemään kotiin.