Käytiin eilen Taran kanssa rokotuksilla. Tara käyttäytyi oikein nätisti, vaikka odotustilat on pienet ja paikalla oli myös muita koiria. Eläinlääkäri kehui Taraa hyvässä kunnossa olevaksi collieksi, tosin hieman hoikahkoksi. Totesin tosin heti perään, että enemmin hoikka kuin pullea. Rokotusreissulla koristelin myös auton takapuskurin muutamalla naarmulla, kun peruuttelin eläinlääkäripihassa miten sattuu, mutta ei siitä sen enempää :)

Tänään käytiin iltapäivällä metsälenkillä Uutelassa. Tara sai hulluuskohtauksia, kun oli tullut paljon uutta lunta. Juoksi niin hirvittävää vauhtia ja paljon, että kieli roikkui ulkona. Sukelteli lumihankeen niin, että välillä näkyi vain pystyssä oleva takapuoli, kun kaiveli hangesta jotain. Lenkin loppupuolella törmättiin myös Jomppa-koiraan, jonka kanssa Taran piti riehua vielä vähän lisää väsymyksestä huolimatta. Hyvä etten joutunut kantamaan neitiä kotiin :) Tara teki myös ensimmäiset kakat sitten lauantai-iltapäivän veriripulin, eli oli siis melkein kolme vuorokautta kakkimatta. Luonnollisestikin päätti kakkia umpihankeen, joten pakko oli sitten sinne kahlata "tuotoksia" katsomaan (lunta oli polveen asti), ja hyvältä näytti :) Ripuli siis toivon mukaan voitettu.

Äsken kävi 4H-yhdistyksen catsitter katsomassa viikonloppua varten paikat ja mitä pitää tehdä. Oli oikein mukavan oloinen tyttö, ja asuu tässä lähellä. Alustavasti hänen kanssaan jo neuvottelin, että voin soittaa hänelle jatkossa suoraan jos tarvitsen kissoille hoitajaa. Varmasti näin kesää kohden viikonloput, että olen poissa kotoa tulevat lisääntymään, joten hoitajaa tarvitaan. Aku oli heti uuden ihmisen kimpussa, ja puski ja kiehnäsi. Oli kuulemma ensimmäinen kerta, kun hoitokissa tulee noin reippaasti tutustumaan, mutta Aku onkin vähän spesiaalitapaus :D Tykästyi Taraankin kovin, olisi kuulemma mielellään hoitanut Taraakin viikonloppuna. Tarakin oli omaan tyyliinsä heti pussailemassa täysin vierasta ihmistä. Missä on se collieiden pidättyvyys vierasta ihmistä kohtaan kysyn vaan :)

Tara ei yleensä hauku ulkona epäilyttävän tai omasta mielestään mainitsemisen arvoisille ihmisille, eläimille tai asioille. Tilanne muuttuu heti, kun puhun puhelimessa samalla kun kävellään. Tara alkaa haukkumalla informoida asioista minulle. En tiedä tulkitsenko liikaa, mutta olen ajatellut asian niin että, kun olen puhelimessa en ehkä keskity niin tarkasti ympäristöön kuin normaalisti ja Tara jotenkin huomaa sen, ja ottaa sen roolin, jota normaalisti sen silmissä minä hoidan eli siis ympäristön tarkkailun ja meidän "lauman" turvallisuudesta huolehtimisen. Voi olla, että tulkitsen väärin, mutta ei voi olla sattumaa, että ko. käytös alkaa kun puhun puhelimessa ja päättyy kun suljen puhelimen.