Päätin tänään normaalin metsälenkin sijasta kokeilla Taran kanssa jotain ihan tavallisuudesta poikkeavaa. Suunnattiin läheiseen koirapuistoon. Ensin mentiin Ullaksenpuistossa olevaan koirapuistoon. Paikalla ei ketään muita, koko koirapuisto jäisen lumen peitossa eli liukasta oli. Tara nuuhki kaikkein "kriittisimmät" paikat, kuten puut ja penkit, tuli sen jälkeen mun jalkoihin istumaan, ja katsoi mua ilmeellä "et voi olla tosissasi, voidaanko mennä pois". Jatkettiin lenkkiä, ja ensimmäisestä pysähdyspaikasta lannistumatta suunnattiin toiseen läheiseen koirapuistoon. Sielläkään ei paikalla ketään muita, puisto aivan jäässä. Lisäksi puiston keskellä oli sini-punainen betoninen koirapatsas, jota Tara ei käsittänyt sitten mitenkään. Ensin haastoi sitä leikkiin, ei vastausta. Sitten juoksi haukkuen sen ympäri, ei vastausta. Sitten alkoi murista patsaalle, ei vastausta. Lopulta menin itse istumaan patsaan päälle, ja paukuttelin patsasta nyrkillä. Tara kävi jopa nuuhkaisemassa patsasta, mutta ei sekään auttanut, ei vain millään tajunnut että patsas ei ole elävä. Lähdettiin sitten pois, hiukan hymyilytti koirapuiston sääntöjen lopussa oleva lause, joka menee jotenkin näin "Hauskaa ulkoilua koirasi kanssa" Jep, jep...Huomenna suuntana taas tutut Uutelan metsät. Ei voi muuta todeta kuin että koirapuistot, nuo irvikuvat koiran mukavasta ja aktivoivasta ulkoilusta...Nekö on nyt sitten se vaste, jota Helsingissä saa koiraverolle (jota muuten kerää enää 13 kuntaa koko Suomessa)?