Tai siis oikeastaan neljäs kerta, mutta minulta ja Taralta jäi toinen ja kolmas kerta väliin. Tällä kerralla teemana valssi ja esteiden takaa kiertäminen. Aluksi tehtiin sarjaa este, este takaa kiertäen, (valssi), putki, (valssi), este, este takaakiertäen. Nopeasti Tara tajusi esteen takaa kiertämisen. Harhaan meni muutaman kerran, koska itse sekoilin käsiohjauksen ja valssien kanssa. Tara tarvitsee vielä esteelle saattamista, mutta eiköhän se pian ala jo irtoamaankin paremmin.

Toinen sarja oli tänään este, este, (valssi), este, este, (valssi), putki, kolme estettä "eteen" -käskyllä. Ja jälleen kerran itse sekoilin valssien ja käsiohjauksien kanssa ja Tara menee harhaan. Agility on hieno laji, vika on aina ohjaajassa, koira kun tekee juuri niin kuin ohjaaja ohjaa :) Saatiin lopuksi kuitenkin koko sarja tehtyä.

Olen tässä viimeisen viikon aikana kaiken kaikkiaan teettänyt Taralla asioita erilaisten häiriöiden alaisuudessa, en tiedä johtuuko siitä vai mistä, mutta Tara oli tänään paljon paremmin kontaktissa eikä haahuillut missä sattuu. Tosin ne hetket kun Taraa kouluttaa on tehtävä kunnon intensiteetillä. Heti jos Tara huomaa, että tässä ei nyt just tällä sekunnilla ole tapahtumassa jotain eikä sille ole annettu esim. istu-käskyä, alkaa ympäristön häiriöt kiinnostaa liikaa. Oi, miten kateellinen olen niistä koirista jotka ns. odotellessaankin hengailevat lähistöllä eivätkä kaahaa missä sattuu :D Tänään melko toimivaksi osoittautui myös se, että oltiin paikalla jo 45 minuuttia ennen treenien alkua, käytiin lenkillä kentän ympäristössä, jotta Tara tottui alueen ääniin ja hajuihin. En myöskään laittanut Taraa odottamaan omaa vuoroaan autoon, vaan se oli mun kanssa aivan kentän laidassa aidan takana. Olin totaalisen hämmästynyt siitä, miten rauhallinen Tara oli odottaessaan. Katseli ympärilleen, mutta ei pyörinyt hihnan päässä 360 astetta ja vetänyt joka suuntaan. Näin ollen oli rauhallinen myös kentälle mennessä, mutta treenatessa intoa ja iloa kuitenkin löytyi, kun ei ollut tuhlannut niitä kentän ulkopuolella kaikkeen epäolennaiseen. Ei voi elämä olla koskaan tämän collie-yksilön kanssa liian helppoa :)

Välillä mietin, että onkohan Tara oikeasti collieksi "hankala". Itsellä kun ei omakohtaista kokemusta ole collien kanssa elämisestä ennen Taraa, niin tämä on minulle tällä hetkellä normaalia. Mahtaa olla melkoinen kulttuurishokki, jos minun käsiin joskus eksyy sellainen rauhallisempi (ja normaali?) yksilö, kun on tottunut tämän neidin kanssa kaiken maailman kikka kolmosiin ja jatkuvaan "hälytysvalmiudessa" olemiseen :D