Käytiin tänään kuten käytännössä kaikkina muinakin päivinä metsälenkillä Uutelassa, pari tuntia siellä taas vierähti. Neiti juoksee kuin sekopää turkki hulmuten pitkin pusikkoja. Tara alkaa olla jo tosi hyvä, juoksee tiheässäkin metsässä yhtään vauhtia hidastamatta. Koordinaatiokyky sillä alkaa olla aika huipussaan, väistelee puita ja runkoja sellaisella vauhdilla, että heikompaa hirvittää. Välillä tulee myös mietittyä milloin sillä on silmä puhki, jos sattuu vahingossa törmäämään oksaan tms. Ja se vaan jaksaa ja jaksaa, oltiin jo matkalla takaisin autolle, kun törmättiin vielä pieneen terrierityyppiseen koiraan, jonka kanssa piti sitten ottaa vielä juoksukisa peltoa ympäri. Kuraa ja mutaa metsässä on nyt valtavasti, joten kotiin päästyä tie käy suoraan suihkuun. Sain tänään myös oman osani kurasta, kun lähdin kiertämään vetistä mutaa täynnä olevaa kuoppaa, kun Tara päätti oikaista kuopan halki juosten, samalla räiskyttäen kuraa myös minun päälle. Oli oikein miellyttävä fiilis kömpiä metsästä takaisin ihmisten ilmoille, kun jalkakäytävällä ihmiset ulkoiluttaa fiinejä pieniä valkoisia koiriaan yhtä fiineissä ulkoiluvarusteissa, kun meidän tiimi tulee pusikosta mudassa ja mädälle haisten :D