Taralla on taas menossa vaihe, jolloin se viestittää kaikille muille koirille kaikilla mahdollisilla eleillä, että uskallapas vaan, niin täältä tulee...Silloin, jos Tara on minulla selkeästi käskyn alla eli joko paikallaan makuussa tai istumassa, se tuijottaa toista koiraa niin tiiviisti, ehkä jopa uhkaavastikin, että se laukaisee toisessa koirassa rähinän. Tuolloin Tara on hiljaa ja tyyni kuin viilipytty, katsoo toista ehkä hieman nenän varttaan pitkin.

Ohitukset menee tosi hyvin ja rauhallisesti, mutta annas olla, jos vastapuoli sattuu olemaan pienikokoinen koira joka sinkoilee hihnassa ja kenties rähiseekin siihen päälle ja tunkee liian lähelle. Silloin Taralla menee hermot ja hyökkää toista koiraa kohti. Tekee pari syöksyä kohti kera haukahdusten ja näykkäisyjen. Ehkä mä olen hieman päästäni vino, mutta en ole Taraa tuosta käytöksestä juurikaan torunut. Mitäs tunkevat iholle...

Yleiseen käytökseen Taralle on tullut hieman lisää röyhkeyttä (välillä oli minun makuun jopa hieman liian nöyrä). Ei ole mitenkään paha asia, koska hallittavuus on edelleen hyvä. Hiukan kuitenkin testaa tarvitseeko totella ja metsässä lähtee kauemmas kuin yleensä. Toisaalta tämä röyhkeys on tuonut myös lisää virtaa yhteiseen tekemiseen, eli lähinnä tokoiluun. Ahnaammin ja halukkaammin tekee töitä myös palkan eteen. Seuraaminen mm. on parantunut 100 %, katsekontakti ja paikka on parantunut paljon ja luoksetuloissa ei jää enää niin kauas.