Toiset hakutreenit Espoossa. Aluksi otettiin esineruutua. Ensimmäisenä avustaja vei esineen ruutuun, samalla Taraa hetsaten. Lisäksi vein esineen ruutuun avustajan pidellessä Taraa, ja itse hetsasin. Lopuksi vein esineen ruutuun itse Taran kanssa. Kaikilla tavoilla lähti taramaiseen tapaan innokkaasti hakemaan esinettä ja löysikin ne nopeasti, mutta mutta...Esineen kanssa on vain niin kiva juosta ja leikkiä ympäriinsä, että ohjaajalle asti sitä ei kannata tuoda, ei vaikka saisi namia. Tai sitten kun namit oli esillä, tippui esine Taran suusta ja neiti hölkötti hakemaan vain namia :D Tara kyllä lenkillä tuo välillä rasittavuuteen asti minulle jokaikisen oksan ja roskan, mutta sitten kun pitäisi tuoda käskystä jotain, niin ei sitä sitten viitsi.

Hakutreeninä tänään haamuja kahdella liikkuvalla maalimiehellä. Piilot 40 askeleen päässä keskilinjasta ja 50 askeleen välein. Ensimmäinen maalimies P1:llä ihan piilolla asti, toinen maalimies S2:lla piilolla asti. Näissä molemmissa piti lähettää Taraa uudelleen maalimiehen luo pariin otteeseen aina hieman lähempänä maalimiestä. Jälkikäteen todettuna olin itse liian hätäinen lähetyksissä, Tara ei ehtinyt rekisteröidä mitä pitää hakea. Kolmas maalimies oli P3:lla, mutta nyt ei ihan piilolla asti ja Tara löysi hyvin. Neljäs maalimies oli S4:llä, eikä myöskään ihan piilolla asti ja hyvin löytyi. S2:lla ollutta miespuoleista maalimiestä Tara väisti jonkin verran, mutta otti kuitenkin lopulta kontaktia ja söi namit. Sama mies S4:llä olikin sitten jo tuttu, ja sujui paremmin.

Kokonaisuutena tämän treenikerran anti ja oppi oli hyvinkin sama mihin törmätään toistuvasti tokonkin puolella. Koira kyllä osaa ja tekee, kunhan ohjaaja antaa selkeät, hyvät ja ennen kaikkea rauhalliset käskyt. Taralla kun on vauhtia ja touhotusta välillä liikaakin, niin ohjaaja voisi vähän paremmin huolehtia tämän parin rauhallisesta puolesta. Näin saavutettaisiin varmasti parempia tuloksia ihan kaikessa.