Sain eilen illalla ahaa-elämyksen, että mullahan on edelleen tyhjän panttina varastossa kevytmetallihäkki, joten sen laittaminen autoon voisi helpottaa Taran autoiluahdistusta (joka siis alkoi tokoleiriltä tullessa, kun (perkeleen) Bilteman koiraverkko kaatui Taran niskaan, ja autohallissa kun avasin takaluukun, tippui verkko hirvittävällä kolinalla hallin lattialle ja Tara syöksyi perässä). Häkissä ollessa Taralla vähemmän tilaa, joten olokin saattaisi olla tukevampi kuin koko takaluukun leveydeltä heiluessa.

No eipä sitten muuta kuin heti seitsemän jälkeen aamulla hommiin. Verkko huis irti pois ja häkki tilalle. Pitihän sitä sitten heti testata, joten ajeltiin autolla pidemmän kaavan mukaan Mustavuorelle ulkoilemaan. Idealla, että autoilu on tällä hetkellä Tarasta ikävää joo, mutta autoilulla pääsee aina johonkin hauskaan paikkaan. Tehtiin pitkä lenkki Mustavuorella, ja hiukan ehkä eksyttiinkin, tai siis suuntavaisto petti, mutta se on toinen tarina :)

Tultiin takaisin kotiin, ja päätin autohallissa treenailla Taran kanssa "auto ja häkki on hauska juttu" -leikkiä. Päätin hyödyntää Taran taistelutahtoa ja toteutin homman patukan avulla. Ensin leikkiä patukalla auton vieressä ja sitten patukka lentää häkkiin. Ja kuten oletettavaa oli, niin Tara lensi melko pian vapaaehtoisesti perässä :) Häkin ovea en laittanut missään vaiheessa kiinni, vaan Tara sai tulla häkistä pois vapaa-käskyllä ja sitten taas leikkiä patukalla. Homma toimi hyvin ja Taralla näytti olevan kivaa. Näin ollen en siinä hetkessä aavistanut mitään.

Lyhyen treenin jälkeen tehtiin rauhoittumislenkki lähipuistossa. Puistossa oli lenkillä samaan aikaan pieni terrieri-tyyppinen koira, joka päätti sitten ns. avautua Taralle ja aloitti hirvittävä rähinän. Tara, joka ei yleensä vastaa rähinään mitenkään, antoi nyt kuulua ja kunnolla, ja syöksyi terrieriä kohti rähisten (onneksi Taralla oli puolikuristava, niin ei saanut voimaa nykäisyyn, valjaiden kanssa mun käsi olisi ollut tod.näk. sijoiltaan). Taisi siis autotreeni olla sittenkin Taralle hieman liikaa, ja sillä oli ns. pinna kireällä, ja purki sen sitten lähimpään ja sopivimpaan tuntemattomaan kohteeseen. Minuun suoraan ei missään vaiheessa osoittanut mitään merkkejä. Oppintuntina tässä minulle siis se, että Tara kestää minun suunnalta painetta todennäköisesti paljon, ja varsinkin jos siihen yhdistää taisteluleikkejä, niin Tara ei osoita mitään paineistumisen merkkejä, kun "moottori" käy niin kuumana. Tiedänpä nyt jatkossa tarkkailla ja pohtia asiaa.

Jatkossa taidetaan kuitenkin edetä autoilun suhteen hieman pehmeämmillä ja vähemmän kuumentavilla keinoilla. Eli häkki pysyköön autossa, DAP-suihketta autoon hieman ennen autoilua, ja kiinnitän enemmän huomiota omaan ajotyyliini eli ei siis kiihdyttelyjä ja jarrutteluja. Eniten Tara näyttää stressaavan juuri kaupunkiajossa, jossa tulee pysähtelyjä. Mainittakoon, että verkko kaatui Taran niskaan juuri sellaisessa tilanteessa, jossa tultiin risteykseen ja jarrutin melko äkkinäisesti, Tara horjahti koiraverkon jalkoja vasten, jolloin verkko kaatui.