Kevät on ihanaa aikaa, linnut laulaa, aurinko paistaa, kävelet koiran kanssa lumen alta paljastunutta polkua pitkin, heinikko on kuivunut ja rahisee koiran tassujen alla, sen hölkätessä rauhallisesti ja haistellen samalla...

Samaan aikaa toisaalla, Tapanilan metsissä, Taran universumissa.

"Hei! Tuolla on kuraliejulammikko, hyppimään sinne! Aivan ihanan tuoksuista pissaa, pakko nuolla sitä! Vielä ihanamman tuoksuista mätää maata/kakkaa, pakko pyöriä siinä!Hei tuolla on orava, tuolla on lintu, pakko juosta perään! (ja koira häviää kuin pieru saharaan pomppien neljällä jalalla) Ihana, iso puunoksa! Ai, miten niin en voi juosta oksa suussa sun jalkojen välistä?! Älä mutsi mökötä, annan sulle pusun! (juoksee täysiä päin ja täräyttää kuraisilla tassuilla suoraan rinnuksille)."

Kyllä kevät on sitten kivaa aikaa...