Kello ei siis ole kuuttakaan lauantaiaamuna ja olen jo hereillä, koska Taralla oli taas näitä aamuja. Näitä aamuja tarkoittaa siis sitä, että se on oletettavasti syönyt (taas) jotain hyvin piristävää yön aikana, koska ennen viittä se kiskoi jo peiton pois mun päältä, oli raahannut leluja sänkyyn useamman kappaleen ja olohuoneen mattokin löytyi makuuhuoneesta. Neiti istuu mun vieressä sängyllä ja katselee että eikö voitaisi jo herätä, pliis :D Silmät ristissä käytin sen sitten aamupissalla läheisessä puistossa, ja sielläkin se kaahasi ympyrää kuin viimeistä päivää, ja löysi jostain melkein täyden ketsuppipurkinkin, niin ja tyhjän pahvilaatikon jossa kuvan mukaan on ollut kumivene. Tultiin takaisin sisälle, annoin sille ruoan ja nyt se sitten nukkuu kuin härski silli :)

Eilen käytiin ihmettelemässä Uutelan kanavaa, kun siihen talven jäljiltä laitettu vesi virtaamaan. Kanavassa myös vesiputous, jonka taakse pääsee kävelemään. Putous n. 10 metriä leveä ja putouksen takana n. metrin levyinen metalliritilä, johon pääsee kävelemään. Testasin, että rohkeneeko Tara mennä putouksen taakse, koska veden kohina on kuitenkin melkoisen kova, ja putouksen takana oleva tila ei mitenkään suuren suuri. Ei mitään ongelmia, käveltiin putouksen takaa edes takaisin, ja neiti vain ihmetteli kohisevaa vettä ilman merkkiäkään pelosta tai jännityksestä.