Taustaa: Olen pitänyt Taran koulutuksessa periaatteena sitä, että vältetään vääriä käytösmalleja, niin ei tarvitse opettaa niistä sitten pois. Näin ollen mm. lintujen/eläimien jahtaaminen ei ole kuulunut Taran valikoimaan.

Tarina alkaa lauantaiaamusta, kun olin Taran kanssa lyhyellä lenkillä. Tara oli irti ja oli pimeää. En ehtinyt huomata puistossa tallustelleita sorsia, kun Tara ehti jo syöksyä niiden perään ja niin fiiliksissään ajoi niitä takaa. Näytelmän toinen osa on lauantai aamupäivältä, kun Tara lähti ns. lapasesta ja ajoi takaa valtavaa parvea sorsia ja variksia ympäri puistoa niin fiiliksissään korvat täysin lukossa. Ei auttanut vaikka sitä kuinka huusin luokse. Muistissaan sillä ilmeisestikin lauantaiaamun mukava fiilis sorsajahdista. Että mua otti päähän, mielessä välkkyi jo kuvat siitä miten tuota koiraa ei voi enää koskaan laskea missään irti, kun käyttäytyy noin.

Lauantaina iltapäivällä ajatukset kasassa ja oma mielikin rauhoittuneena otettiin härkää sarvista, ja lähdettiin etsimään lintuja, joiden kanssa treenata käytöstä kuntoon. Heti kun Tara bongasi lintuja, napakka EI, ja heti kun Tara otti katsekontaktin, niin kehuja ja palkkaus patukalla. Toimi jo parin kerran jälkeen yllättävän hyvin, ei tuo onneksi tyhmä koira ole.

Tänään jatkettiin sitten harjoituksia kunnon intensiteetillä Uutelan metsissä, jossa oli jostain syystä aivan valtavat määrät fasaaneja. Toistoa tuli ainakin riittävästi, ja homma toimi kuten lauantai-iltapäivänäkin. Nyt vain näyttää siltä, että kun Tara on saanut tuon viettinsä syttymään, niin se nyt sitten on jo pysyy. Tarkoittaa siis sitä, että mun on oltava vielä tarkempi kuin Tara ja pyrittävä olemaan sitä ns. askeleen edellä (helpommin sanottu kuin tehty tuon vilpertin kanssa), muuten lähtee koira kuin kuppa Töölöstä vai miten sitä nyt sanotaankaan. Hyvästi siis metsälenkit, joilla voin itse tallustella puolinukuksissa :)