Maanantai-illan tokotreenien ja eilisen illan Hyvinkään uintikeikan jatkeeksi tänään oli agilityn jatkokurssin ensimmäinen kerta. Heti alkuun oli ns. löysät pois kun haasteena oli useamman esteen rata (esteitä oli siis kymmenkunta). Ensimmäinen ajatus oli, että voihan prkl :D Yllättävänkin hyvin se sitten loppujen lopuksi meni, pilkottiin rata vaan muutamaan pätkään ja palkkaus välissä. Ainoat esteet jotka eivät sujuneet oli puomi ja rengas. Puomista Tara kieltäytyi kokonaan, ja renkaalla ohjasin sen ohi. Useampi tavallinen este meni ihan hyvin peräkkäin ja putkikin siihen perään vielä. Täysin uusina esteinä meille radalla oli muuri ja pituus, ja hyvin ne sujui heti ensimmäisellä kerralla. Keinu jätettiin tänään kokonaan väliin. Tämän kerran ehdoton haaste oli siis puomi. Aluksi treenattiin sitä yksittäisenä esteenä niin, että laitettiin puomin ylösnouseva osa maahan, ja Tara käveli siinä tosi kivasti ja hurjaa palkkausta vaan. Sitten nostettiin sama osa korkeampaa pöytää vasten ja taas sama homma, hyvin Tara sen meni. Lopuksi sitten yritys puomilla normaalisti, ja yli meni häntä heiluen. Saatiin kaksi hyvää peräkkäistä suoritusta, ihan mahtavaa. Hyvä, etten itkua tihrustanut kun niin iloinen olin onnistuneesta suorituksesta :)

Koska Tara on Tara, niin sen piti myöskin muutamaan otteeseen karkailla, mutta aika "kevyitä" karkureissuja ne kuitenkin oli normaaliin verrattuna :D Kaikesta Taran kohelluksesta huolimatta toinen kouluttajista kutsui Taraa kuuliaiseksi tokokoiraksi, juu-u, uskokaa tai älkää. Taran "tokokoiruus" hiukan sekoitti kyllä tänään treeneissäkin, kun piti ohjata Taraa oikealla puolella esteiden yli ja putkeen, lähti neiti hakemaan vaistomaisesti minun vasenta puolta, ikään kuin että täällä mun pitää kulkea.

Vaikka Tara on edelleenkin vilkas ja häiriöherkkä, niin jokin siinä on muuttunut. Silloin kun tekee töitä mun kanssa, tekee se sitä intensiivisemmin kuin aiemmin. Lieneekö sillä vihdoin ja viimein naksahtanut päässä kohdalleen mitä tarkoittaa treenaaminen ja että se on hauskaa, nimenomaan mun kanssa :)

Tänään saatiin kyllä esimakua siitä, että agi on todellakin haastavaa nimenomaan ohjaajan kannalta, varsinkin siinä vaiheessa kun lähdetään tekemään rataa. Vaatii kyllä niin kympillä keskittymistä ohjaajalta, jotta paketti pysyy kasassa. Oli kyllä niin halki poikki ja hiki ensimmäisen radan jälkeen. Ihan mielettömän hyvä fiilis treeneistä jäi, pitkä kotimatkakaan autolla ei tuntunut pahalta. Hyvä fiilis vain kasvoi, kun ajeli kotiin päin radiosta soivia biisejä lauleskellen tyytyväisenä päivän treeneistä :D