Maanantaina oli rakennusetsintätreenit "Pökiksellä" eli Kokkolan vanhalla yhteislyseolla. Rakennus on vanha puurakennus, joka tällä hetkellä tyhjillään ja odottaa remonttia. Rakennuksen sisällä remonttijätettä jonkin verran ja joitakin huonekaluja. Meidän ryhmällä oli käytössä rakennuksen toinen siipi. Alueeseen kuuluu käytävä, jossa oli valot. Käytävän varrella oli kaksi luokkahuonetta, jotka pimeänä. Käytävän päässä pienehkö juhlasali, jonka näyttämöltä jatkettiin puisia kaartuvia portaita pitkin kellariin. Portaiden alapäässä oli yksi pieni huone, jossa romua. Huoneen edestä vielä lyhyet suorat betoniportaat ihan kellariin, jossa kolme huonetta peräkkäin. Portaat laskeutuivat keskimmäiseen huoneeseen. Huoneissa katon rajassa olevien ikkunoiden alla pöytätasot, joiden päällä tavaraa ja myös lattioilla oli erinäinen määrä tavaraa, mm. peltisiä ilmastointiputkia.

Aivan treenien aluksi otimme kaikki ryhmän koirat yhtä aikaa hihnoissa sisälle ja kierrettiin koirien kanssa etsittävää rakennusta. Kun otin Sissin autosta niin oli välittömästi "töissä". Otti hajua ilmasta, ja rynni ulko-ovesta melkein karmit kaulassa sisälle, ja kuono kävi koko ajan. Samoin otti hajua koko ajan, kun tultiin käytävään. Neiti siis tietää, että kun lähdetään reppu selässä kotoa, ja päädytään johonkin jossa on paljon ihmisiä ja koiria niin silloin ollaan jossain missä pitää etsiä ihmisiä, hyvä Sissi! :) Ei puhettakaan, että Sissi olisi jotenkin vierasta paikkaa arastellut. Kohelsi menemään, ja olisi  vaan pitänyt päästä irti hihnasta. Oman lisän ja innostuksen tilanteeseen toi lähellä olleet vieraat koirat. Pakko todeta, että hienoja koiria meillä porukassa. Suurin osa käytännössä vieraita toisilleen, ja oltiin yhdessä kellarissa, eikä puhettakaan, että siellä olisi kukaan pärissyt toisilleen. Porukassa kuitenkin uroksia ja narttuja sekaisin.

Sissin ensimmäinen maalimies oli ensimmäisessä luokkahuoneessa käytävän varressa. Laskin Sissin irti hihnasta luokkahuoneen ovella ja lähetin suoraan sisälle. Maalimies oli luokassa tuoleista kasattujen pinojen keskellä. Sissi haukkuin taas ensin minulle, ja kun käänsin Sissille selän ja menin ikkunan eteen seisomaan, oli Sissi haukkunut meidän mukana kulkeneelle Eijalle. Kun Eijalle haukkuminen ei aiheuttanut mitään reaktiota, niin haukkui maalimiehelle.

Toinen maalimies oli juhlasalissa kaapin ja seinän välissä. Tämän kanssa Sissi joutui tekemään töitä, pyöri juhlasalissa ja näyttämöllä. Haju kulkeitui kaapin takaa näyttäön reunalle ja eteen. Koko ajan pyöriessään Sissi kuitenkin pienensi aluetta, jolta hajua paikallisti. Oli muutaman kerran lähdössä portaita kellariin, mutta ei mennyt, kun kutsuin sitä portaiden yläpäästä pois. Ilme oli kyllä hauska, kun tajusi mistä haju tulee ja löysi maalimiehen. Kun näin, että Sissi paikallisti maalimiehen ja aloitti haukun, käänsin Sissille välittömästi selän, ja nyt haukkui paremmin.

Kolmas maalimies oli kellarissa keskimmäisessä huoneessa ikkunoiden alla olevalla pöydällä. Pitkään Sissi pyöri kellarissa ja työsti hajua, joka pöydältä kulki huoneen vastakkaiselle laidalle. Tässä aloin jo katsella seiniä jo melko aikaisessa vaiheessa, niin Sissin työinto vain vaikutti kasvavan entisestään. Lopulta maalimies löytyi pöydältä ja haukkukin tuli hyvin.

Sissillä ei todellakaan ole ongelmaa toimintakyvyn kanssa, mutta se katsoo minulta apua ja tukea helposti. Kun heittäydyn passiiviseksi eli tarpeen niin vaatiessa jopa käännän Sissille selkäni, niin työskentelee hyvin ja intensiivisesti. Ehkä Sissi kaipaa siis sitä, että osoitan sille, että nyt on sellainen homma, jonka se osaa minua paremmin, antaa mennä vaan :)

Nemokin pääsi tutustumaan rakennukseen. Ei mitään ongelmia pimeyden ja tasaisten lattiapintojen kanssa. Kun laskin hihnasta irti juoksi pimeään juhlasaliin minun edeltä tutkimaan paikkoja. Ongelmakohdaksi muodostui kaartuvat kellariin menevät puuportaat. Otin Nemon lopulta syliin kannoin melkein alas asti, ja meni itse neljä viimeistä porrasta. Suorat betoniportaat kellariin meni kyllä, ja kellarissa juoksenteli tutkimassa. Meni yksin viimeiseen kellarin pimeään huoneeseen, kolisteli siellä ilmastointiputkia, ja ihmiset jäi keskimmäiseen huoneeseen. Samoin kävi itsenäisesti tutkimassa kellarin pienimmän huoneen, jossa ihmeellinen betonimöykky keskellä lattiaa, josta tuli myös joku putki läpi. Kaartuvat puuportaat oli ongelmapaikka myös ylös mentäessä. Kannoin Nemon melkein ylös asti, ei kuitenkaan lähtenyt kiipeämään ylös vaan jäi makaamaan portaalle, ei tullut ylös vaikka Salla ylhäältä makkaralla houkutteli. Lopulta tuuppasin Nemoa vähän takapuolesta ja sitten kiipesi ylös. Sitten jumittui näyttämölle, josta kannoin sen näyttämön reunalle ja siitä sitten kirmasi itse eteenpäin. Ei jäänyt muistelemaan ed. mainittuja tilanteita pahalla, häntä heilui ja vauhtia riitti, kun oltiin juhlasalin lattialla ja käytävässä. Portaita siis enemmän treenaamaan :)