Kävin tänään katsomassa Sissiä ensimmäisen kerran ihan paikan päällä. Kuvien ja videoiden perusteella oli jo tullut vahva tunne kumpi narttupennuista on se mun, ja tunne vain vahvistui kun näin neidin ihan livenä. Topakan oloinen neiti oli, oli heti puremassa ihmisiä, ruoka maistuu hyvin (on suorastaan ahne), mutta nukkuessaan nukkuu sitten todenteolla. Aikuiset koirat aloitti haukkumisen ulkoa kuuluneille äänille, niin mitä tekee neiti, jatkaa uniansa korvaakaan liikauttamatta kahden muun pennun herätessä :) Kunhan löytävät Taran kanssa yhteisen sävelen, voi olla että minun hiukset harmaantuu hyvinkin nopeasti. Tara nimittäin näytti kotii palattuani "parhaan" puolensa. Tuli nuuskimaan minun vaatteita ja häntä heilui niin vimmatusti. Sitten sai hepulikohtauksen ja juoksi mölisten olohuoneen pöydän ympäri, siitä sohvalle ja sitten täyttä vauhtia makuuhuoneeseen sängylle ja sieltä taas olohuoneeseen. Teki saman rundin kolme kertaa. Neiti oli ilmeisestikin erittäin iloinen tutuista hajuista ja pentujen hajuista :) Lähdettiin Taran kanssa samantien lenkille metsään ja siellä juoksi kuin heikkopäinen. Säikäytti yhden suunnistajan ehkä hengiltä kaahatessaan metsässä ja varmuuden vuoksi kertaalleen räyhäsi metsästä kuuluneille äänille...Eipä siinä taas voinut kuin hymyillä ja pyöritellä silmiään (toki kyllä ojensin sitä räyhäämisestä, mutta neiti vain katseli, että mitä mä nyt TAAS muka tein) :)

Olen siirtänyt Taran vuorotyöni vuoksi pääsääntöisesti hiukan helpommin toteutettavalle nappularuokinnalle. Löydettiin hyvä ja toimiva kuivaruoka, joka ensinnäkin maistuu Taralle, ei aiheuta närästystä ja tyhjän vatsan oksentelua, sulaa hyvin ja on riittävän energiapitoista. Tämä löytö on Joseran Festival -kuivaruoka. Nappulan joukkoon sitten lisäilen jauhelihaa ja naudanmahaa. Nappulat on kuorrutettu rasvalla, joka lisätessä nappulaan vettä muodostaa herkullisen geelimäisen kastikkeen. Herrrkullista sanoo Tara! :)