Eilen oli hiukan pitkäköt jälkitreenit Laajalahdessa, 4,5 tuntia. No, asiaa oli paljon ja koska jäljestys on jokseenkin minulle vierasta touhua niin kokeneemmilta tuli paljon hyviä vinkkejä. Ohjenuoraksi eiliseltä illalta ehkä jäi "Pidä liinasta kiinni, mene koiran perässä ja kerää kalikat" tai jotain sinnepäin. Ja koska mulla on paha tapa aliarvioida Sissiä, niin ehkä tuo on se jolla oikeasti tästä eteenpäin mennään :)

Sissille pidempi jälki kuin koskaan aiemmin, ensimmäinen myöskin pimeässä. Jäljellä pituutta n. 100 metriä, namit joka 4-5 askeleella. Maasto sammalpohjainen, melko tasainen, jonkin verran risukkoa. Jälki vanheni n. puoli tuntia. Mun perään jäljelle lähti Salla ja Eija. Lähtiessä sanoin, että Sissi ottaa taatusti mukana kulkevista ihmisistä megahäiriön, luulee että ollaan jollain kimppalenkillä. Osa porukasta jäi vielä jäljen alkukohtaan tielle odottamaan. Normaali oloissa (lue: hakutreeneissä) olisi Sissiä häirinnyt ainakin tiellä seisovat ihmiset, mutta nyt ei edes rekisteröinyt niitä.

Lähdettäessä kävelemään jäljelle päin, Sissi nosteli kuonoa, mutta koska metsässä ei ketää ollut alkoi kuono laskea. Jäljen alkukohdassa iski kuonon maahan enempiä miettimättä, en edes tajunnut sanoa sille "jälki"-käskyä, kun jäin vain katselemaan sitä. Jäljen alkumetreillä pyrki muutaman kerran palaamaan taaksepäin, kun joitain nameja jäi syömättä. Sitten alkoi posottaa jälkeä eteenpäin, luulen että jäljen loppussa jätti namit kokonaan syömättä tai sitten söi ne tosi nopeasti. Kuvittelin tehneenä suoran jäljen, mutta jälki tekikin kaarteen. Olin itse menossa kaarteen kohdalla suoraan, ja olin varma että jälki menee sinne minne olen itse menossa. Sissi lähtikin kaartamaan, ja jälki todellakin kaarsi. Harmi vain, että jälki loppui kesken, juuri kun Sissi pääsi vauhtiin jäljestämisessä. Jäljelle siis jatkossa reilusti enemmän pituutta. Loppupalkan jälkeen Sissi lähti vielä jäljestämään mun paluujälkeä, josta kehut.

Kävelin treeneissä myös perässä Orrin ja Dickin jäljet. Ensimmäistä kertaa näin kun kokeneempi koira jäljestää. Dickin jäljellä oli pituutta kilometrin verran, tuntui kyllä paljon pidemmältä. Hienosti kyllä meni, ja samalla tuli testattua mun uusien vaelluskenkien vedenpitävyys kosteikossa :)

Nemolle treenien lopuksi lyhyt jälki, pituutta ehkä n. 15 metriä sammalpohjaista metsää. Pojalla oli hiukan virtaa, kun otin sen autosta, kun oli siinä vaiheessa odotellut Sissin kanssa autossa jo nelisen tuntia :) Alku oli hieman häsellystä, mutta jäljesti muutaman ihan kelvollisen pätkän. Nemosta kaikkein hauskinta oli kuitenkin taas ihmiset, voi sitä onnea kun pääsi porukan rapsuteltavaksi :)