Näin toisen koiran kotiutumisen lähestyessä alkaa miettimään ihan luonnostaan, että mitä tekisin toisin, siis lähinnä koulutuksellisesti verrattuna ensimmäiseen koiraan. Perusoleminen ja perushallinta, niiden suhteen en mitään. Taran kanssa löytyi hyvä ja toimiva systeemi, tai siis hyvä ja toimiva, jos koira on vilkas ja suhteellisen itsepäinen koheltaja :) Tosin verta, hikeä ja kyyneleitä sekin on vaatinut ja lukuisia epätoivon tunteita. Lopputulos kuitenkin palkitsee sitten monin kerroin. Välillä tulee hymy huulessa muisteltua niitä pentutokokoulutuksia, kun kaikkien muiden koirat oli niin nätisti kuulolla, ja meikäläisen neiti juoksee ympäri kenttää eikä tee elettäkään palatakseen mun luo. Kuinka monestikaan tuolloin teki mieli paiskata hanskat tiskiin, onneksi en paiskannut... :)

Mitä taas tulee esimerkiksi tokoon, niin on muutamia selkeitä asioita. Toisen koiran kanssa en tule koskaan, en koskaan, palkitsemaan yhtään mitenkään oikealla kädellä. Taran kanssa kun lopputuloksena on ollut vinoja sitä sun tätä, vino perusasento, vino seuraaminen, vino maahanmeno. Toisaalta vilkkaan koiran kanssa se on ihan luonnollistakin, jos siis palkkaa oikealta, lähtee se innostuksissaan hamuamaan palkkaa oikealta puolelta. Niitä vinouksia on kiva sitten korjailla näin jälkikäteen :) Oli pakko testata asiaa käytännössä, lelu vasemman kainalon alle ja Tara perusasentoon, perusasento todella suora ja hieno. Lelu oikean kainalon alle, niin hip hei, koira istuu lähes poikittain mun edessä :D Eli siis Tara tietää millainen on oikeanlainen perusasento, mutta täräyttää vinoon, jos palkka on odotettavissa "väärältä" puolelta.

Naksuttimen otan ehkä myös jatkossa aktiivisemmin käyttöön jo ihan pentuvaiheesta lähtien. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut aivan valtavan suuri apu vilkkaan koiran kanssa (tosin eipä se ole myöhäistä vieläkään). Kosketuskepin- ja alustan aktiivisempi käyttö houkuttelee myös.