Tehtiin eilen pitkä kolmen tunnin lenkki. Käveltiin (tai siis osittain rämmittiin) metsässä ja ulkoilureittejä pitkin Tapanilan hiihtomajalta Messilään, Messilästä Pirunpesälle ja Pirunpesältä keskussairaalan kautta kotiin. Lenkille tuli pituutta varmastikin lähelle 15 kilometriä. Taralla oli ihan huippukivaa ja meillä ihmisillä myös, vaikka loppumatkasta pääasiallisesti sohjoisessa lumessa käveleminen alkoikin ottaa voimille. Pirunpesältä löydettiin myös 7 kilometriä pitkä luontopolku, joka pitää ehdottomasti mennä kiertämään heti kun kaikki lumet on sulaneet. Nyt kun kevät alkaa koittaa ja metsät paljastua lumen alta, niin ei voi todeta muuta kuin Vau, millaiset ulkoilumaastot lähtee käytännössä ulko-ovelta. Meidän kodin sijainti suhteessa ulkoilumaastoihin on poikkevaa myös Lahden mittakaavassa, en ihan heti keksi missä muualla päin Lahtea voitaisiin asua kerrostalossa näin hyvien ulkoilumaastojen vieressä. Ja nyt kun ollaan täällä kohta neljä kuukautta asuttu, niin täytyy todeta että ihan ehdoton edellytys nämä maastot on. Tara nauttii niin valtavasti metsässä vapaana juoksentelemisesta, ja kun saa touhuta rauhassa koiramaisia juttuja, kaivaa maata, kantaa keppejä, tutkia ympäristöä, hyppiä kivillä ja paimentaa meitä ihmisiä.

Kun tultiin lenkiltä kotiin tein Taralle ensimmäistä kertaa Yrjölänpuuron sijaan perunamuusia. Oli neidistä aikas hyvää, tyhjensi kupin hetkessä ja tiskasikin huolella päälle :) Tein muusin ihan veteen ja laitoin hieman merisuolaa ja suolatonta voita mausteeksi. Muusin kanssa sai jauhettua kalkkunaa ja piimää.

Pitää kyllä varmasti näin kevättä ja kesää kohden lisätä Taran ruokamääriä, koska lenkkeilyn ja ulkoilun määrä tulee kasvamaan entisestään. Energiankulutusta tulee lisäämään myös toukokuun puolessa välissä kotiutuva uusi laumanjäsen. Pitkään ja hartaasti odotettu toinen collietyttönen tulee kotiin :) Tuskin maltan odottaa sitä pienten pentutassujen töpsötystä lattioilla, niin ja niitä pissalammikoita :D