Olivat pentuset taas kasvaneet sitten viime näkemän. Aivan ihania tapauksia olivat. Vilkkaita ja aktiivisia, mutta toisaalta sitten rauhoittuvat todella hyvin syliin. Mukavasti hakevat katsekontaktia ihmisiin jo näinkin nuorena. Istua pyllähtivät eteen ja katselivat niin nätisti silmiin. Muistelen vain erästä Tara-neitiä, joka tuon ikäisenä pylly pystyssä touhuili omiaan :) Rakenteeltaan kaikki pennut todella vahvaluisia ja erittäin selkeän sukupuolileiman omaavia, neidit näyttää neideiltä ja poitsu pojalta. Luonteeltaan kuitenkin toimivan ja itsenäisen oloisia, eivät tarvitse pentuesisarten fyysistä tukea lähelle. Hyvinkin tasapainoisen oloisia lapsukaisia. Jännityksellä odotetaan sitten ensi viikon petutestiä, mitä Pekka Korrilla on pennuista sanottavana. Toisaalta sanoi Pekka mitä hyvänsä, niin Sissistä tuli yhä vahvemmin sellainen tunne, että kaikkine luonteenpiirteineen, hyvinä ja huonoineen, on neiti hyvinkin ns. minun käteen sopiva collieneiti. Niin mukavasti otti minuun kontaktia, kun hetken aikaa touhuiltiin kahdestaan eri huoneessa. Mutta ainahan kuitenkin on alkuun sellainen tunne, tuli laumaan sitten uusi kissa tai koira, että on tekemisissä vieraan kanssa, ennen kuin opitaan puolin ja toisin toisemme tuntemaan.