Oltiin Taran kanssa aamulenkillä jo kuudelta siitäkin huolimatta että on vapaapäivä ja sunnuntai. Aurinko oli nousemassa ja linnut lauloi, aivan ihanaa. Sään innoittamana lähdettiin kartoittamaan, josko tuossa metsässä risteilisi polkuja niin, että siellä saisi aikaiseksi aamuisin ja miksei iltaisinkin sellaisen puolen tunnin lenkin. Löydettiinkin sopiva reitti ja se kulkee vielä metsän reuna alueella niin että aurinko pääsee paistamaan sinne puiden välistä (joten hyvästi siis ne vähäisetkin remmilenkit, meistä tulee ihan metsäläisiä). Tara oli aivan ihmeissään näin aikaisesta metsälenkistä, mutta oli todella eri mieltä siitä, että puoli tuntia on riittävä aika :) Kun huomasi, että lähdettiin kävelemään takaisin kotiinpäin pisti jarrut päälle ja jäi seisomaan metsään, tosin tekee samaa vaikka oltaisiin tehty kolmen tunnin metsälenkki. Siihen en tuossa tilanteessa lähde, että alkaisin sitä kutsumaan saati maanittelemaan tulemaan, saa jäädä sinne jos seura ei kelpaa. Eipä tuo vielä ole jäänyt, aina on kiltisti lopulta juossut perään. Neiti vain aina kuvittelee niskoittelevansa, mutta ei sillä lopulta ole kuitenkaan pokkaa, ja äitiä tulisi kuitenkin ikävä jos yksin metsään jäisi :D