Tänään oli Akun tikkien poisto. Haava ei ole parantunut niin kuin olisi toivonut. Suurin osa haavasta oli nätisti ummessa, mutta haavan alaosa on aika järkyn näköinen. Haava "irvistää", erittää ja metallit näkyy. Tikit otettiin kuitenkin pois ja nyt jalkaa hoidetaan niin kuin siinä olisi avohaava. Tukisidos jalassa on edelleen, mutta haavan kohta jätettiin avoimeksi. Nyt vaan haavan puhdistusta ja sidetaitosten vaihtoa, ja antibioottikuurikin jatkuu ties miten pitkään. Pitää toivoa, että suuri syy haavan avoimena olemiseen on tikkilankojen aiheuttama ärsytys, ja nyt kun ne on poissa niin haava alkaisi parantua *koputtaa puuta*

Muuten elämä alkaa asettua aloilleen ja uudet rutiinit on jo muodostunut. Aku on pääasiallisesti eristyksessä makuuhuoneessa, joten hypin sitten itse kahden huoneen väliä, kun pitää kuitenkin antaa huomiota kaikille eläimille. Aamut alkaa haavanhoidoilla, tämän projektin jälkeen en kyllä halua Betadinen tuoksua enää haistella ellei ole ihan pakko :/

Tänään ehdittiin Taran kanssa valoisan aikaan metsälenkille, ja kivaa oli. Yli kaksi tuntia siellä vierähti. Tara on kyllä niin ihana kun pääsee metsässä vapaaksi. Juoksee ja kaahaa innosta soikeana, ja suorittaa omatoimisia agilityratoja metsässä hyppimällä puunrunkojen yli. Uskomattoman nopeasti se myös vauhdissa rekisteröi sen, milloin edessä on puunrunko jonka yli ei kannata hypätä, vaan sujahtaa ali :) Lenkin loppupuolella törmättiin pariin pieneen valkoiseen ja pörröiseen koiraan (ei yleensä mitään Taran suosikkeja), mutta ihan kivasti ne yhdessä juoksenteli. Tuli myös samalla testattua Taran perusasennon varmuutta. Ensimmäisen koiran tullessa vastaan otin Taran sivulle, en kytkenyt, huutelin naiselle, että päästää vaan koiransa vapaaksi jos haluaa. Mitä tekee Tara? Istuu mun vieressä kuin tatti, vaikka selkeästi teki mieli juosta toisen koiran luo, odotti niin kauan kunnes vapautin sen. Hyvä Tara! :) Nainen kovin kyseli, että olenko kouluttanut paljon Taraa, ihan kivahan se on, että myös ympäristö huomioi työn tulokset. Kymmenia tunteja ja taas kymmeniä on mennyt ihan perushallinnan treenaamiseen, mutta kyllä elämä näin on sitten paljon helpompaakin. Tuo neiti olisi ihan holtiton ilman perushallintaa, mun kädet olisi jo todennäköisesti kuin simpanssilla, kun neiti sinkoilisi ja vetäisi hihnassa niin että silmät pullistuu päästä :)