Keskiviikkona rauniotreenit. Tara Tötteröö oli mukana rauniksella myös, pääsi tallaamaan etsintäaluetta. Tara oli ensimmäistä kertaa koskaan rauniolla. Hyvin siellä veteli menemään, kiipesi jopa puukolmioiden päälle ja taiteili silloilla niiden välissä :) Sissin treenin kuvasi Eija, kiitos! Sissille ammuttiin ensimmäistä kertaa 9 mm starttipistoolilla. Ampuminen ensimmäisellä maalimiehellä, keskeytti syömisen, kävi katsomassa putken suulla, mikä se oli, ja meni jatkamaan syömistä, ei säikähdystä, ei pelkoa ja pysyi toimintakunnossa, ihan loistavaa(laita ääni riittävän isolle, niin ampuminen kuuluu). Sissin sinnykkyys raunioetsinnässä on kehittynyt huimasti, on oppinut luottamaan siihen, että jos haju on niin silloin vaan pitää jatkaa ja jatkaa, lannistumatta, kuten teki kolmannella maalimiehellä. Tässäpä video.

 

Lauantaina aamupäivästä ensin 8-tien varteen kettutarhan kupeeseen jälkitreeneihin. Sissille kaksi jälkeä, ensimmäinen heinikkoon (oli melko korkea), aloitus sammaleelta. Jälki oli ehkä n. 50 metriä pitkä. Namit joka askeleelle, muurahaisia oli niin pirusti, mutta ei onneksi purevaa laatua :)

Kun otin Sissin autosta oli välittömästi kuono ilmassa, että laske irti, käyn etsimässä ne eksyneet naiset, ja vauhti oli hirveä. Edellinen jälki Sissille tehty viime kesänä, joten hetki meni muistutteluun, että mikä on homman nimi. Pari ensimmäistä namia näytin jäljeltä, ja sitten Sissi pääsi vauhtiin. Tai siis ihan verrattaen rauhallisesti meni, jätti kuitenkin joitain nameja väliin. Pyrki muutamaan otteeseen nostamaan kuonoa irti maasta, ja ottamaan hajua ilmasta. Hetkeksi meno seis, ja kun kuono osoitti taas maata kohti, matka jatkui. Jonkin verran pyrki palaamaan takaisin päin, kun haistoi jättäneensä nameja väliin. Pohdinkin, että homma voisi toimia paremmin, jos nameja olisi hiukan harvemmin kuin joka askeleella.

Toinen jälki hiekalle, oli lyhyempi, ehkä n. 10 metriä. Nyt oli jo heti juonessa mukana. Iski kuonon maahan jo ennen ensimmäistä namia, ja jäljesti askeleet varsinaisen jäljen alkuun. Loistavaa, herneet pyörähti siis päässä johonkin suuntaan :)

Sissin treenin jälkeen tallasin Sallan Vinhalle reilun 800 metrin jäljen, apuna GPS. On se vaan näppärä peli, mutta tovi todennäköisesti menee ennen kuin sellaisen hankin itselleni :)

Jälkitreeneistä sitten suoraan venetreeneihin, siirtymäaikaa jäi vain viitisen minuuttia, mutta onneksi oltiin melkein vieressä. Venetreenit 8-tien varressa olevalla hiekkakuopalla. Paikalla oli 14 koiraa treenattavana, joten useampi tunti siellä sitten vierähtikin, melkein kuusi tuntia itse asiassa. Sissi meni ihan hyvin kumiveneeseen, mutta kun on hieman...no...pakkomielteinen veden, erityisesti roiskuvan ja liikkuvan veden suhteen, niin suurin osa neidin ajasta meni veden ja veneen airojen ihmettelyyn :) Löytyi kadonneet ukotkin sitten lopulta, yksi kuopan keskellä olevasta pienestä saaresta ja toinen kuopan reunalta korkeiden horsmien keskeltä. Sääkin heittäytyi ihan tyyneksi, joten hajut ei liikkuneet oikein mihinkään suuntaan. No, ehkä treenistä kuitenkin jäi jotain uutta mieleen niin minulle kuin Sissillekin :)

Sunnuntaina tehtiin reilun kolmen tunnin metsälenkki Öjassa Knivsundin vaellusreitillä . Reitti oli yllättävän rankka pituuteensa (10 kilometriä) nähden tai sitten olin vain väsynyt eilisestä. Selvittiin kuitenkin lenkistä, ja koirat sai liikkua kunnolla. Nyt on kierretty Öjassa Håkin lenkki ja Knivsundin lenkki, jäljellä siis vielä Öjan saaristopolku (21 km), joka ohjelmassa syksymmällä, kunhan puista lähtee enimmät lehdet ja ötökät kuolee (lue: hirvikärpäset) :)

Ensi viikolla ohjelmassa maanantaina hakutreenit ja keskiviikkona ranikset siivoustalkoot ja tottista, jos vain talkoiden jälkeen ehditään.