Olin eilen illalla tulossa Taran kanssa iltalenkiltä kotiin, ja talon edessä seisoi naapuritalossa asuva narkomaani koiransa kanssa. Tämä ko. koira riehuu ja raivoaa aivan silmittömästi aina ohitustilanteissa tai itseasiassa sille riittää pelkkä näköhavainto toisesta koirasta, vaikka toinen koira olisi kaukanakin. Miehen reaktio oman koiransa riehumiseen on se, että hän pätkii koiraansa turpaan.

Koira pääsi mieheltä irti tai tiedä sitten päästikö, mutta joka tapauksessa ko. koira syöksyi suoraan Taran kimppuun ja kurkkuun kiinni. Mies syöksyi repimään koiraansa irti. Onneksi tilanne oli nopeasti ohi. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että hänen koiransa ei tehnyt mitään väärää, vaan Tara olisi muka äännähtänyt tavalla, joka aiheutti hänen koiransa käytöksen. Mainittakoon, että ainoat äänet mitä Tara tuossa tilanteessa päästi, oli silloin kun koira repi sitä. Onneksi Tara on täydessä turkissa ja kauluskarvaa oli välissä "pehmikkeenä", eikä ihoon tullut mitään vaurioita.

Totta kai soitin poliisille, ja poliisit tulivat paikalle. Mies koirineen oli kuitenkin ehtinyt häipyä paikalta. Poliisit totesivat, että he eivät voi asialle mitään, koska koiraan ei ollut tullut näkyviä vaurioita. Ottivat kuitenkin minun ja Taran tiedot ylös, jos jotain ilmenee myöhemmin, jolloin voin käydä tekemässä rikosilmoituksen. Poliisit tuntuivat tietävän myös kenestä tyypistä on kyse, kun kyselivät miehen ja koiran ulkonäköä.

Tara vaikutti tapahtuneen jälkeen yllättävänkin ok:lta. Käytiin vielä tekemässä tapahtuneen jälkeen uusi lenkki, ja Tara oli normaali oma itsensä. Tänä aamuna suhtautui hihnassa rähiseviin koiriin kuten ennen tapahtunuttakin, ei mitenkään vaikuttanut pelokkaalta. Iltapäivällä kun käytiin metsälenkillä, ei lenkin aluksi lähtenyt niin kauas minusta kuin normaalisti, mutta lenkin loppupuolella kaahasi menemään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Metsässä ohitettiin vapaana etäältä muita koiria, ja Tara suhtautui niihinkin ihan ok. Se, miten Tara suhtautuu jatkossa tähän hyökänneeseen koiraan on ihan se ja sama. Rähisköön minun puolesta niin paljon kuin sielu sietää, sillä on siihen oikeus.

Luulen, että tässä tilanteessa omistajan psyyke on paljon heikompi kuin koiran ja hyvä niin :)