Jäin tänään lenkin päätteeksi juttelemaan pihalle yläkerrassa asuvan naisen ja tämän ekaluokkalaisen tytön kanssa. Nainen kertoi, että tyttö oli hyvin suruissaan valitellut sitä, kun Tara ei halua tervehtiä häntä, ja tervehtii vain aikuisia. Nainen kertoi, että tyttö oli katsellut ikkunasta muutama viikko sitten, kun vanhempani tulivat kylään ja nähnyt Taran riehaantumisen kun Tara näkee vanhempani. Tämä oli se tilanne, joka oli "laukaissut" tytössä harmistuksen. Ja tottahan se on, Tara on välillä hieman etäinen ja pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan, varsinkin lapsia. Lapsien kohdalla on ehkä enemmänkin kyse siitä, että Tara on hieman epävarma, eikä tiedä miten suhtautua pieniin ihmisiin. Jatkettiin juttelua, ja tyttö oli kyykyssä maassa ja leikki Sissin kanssa. Minun totaaliseksi yllätykseksi Tara lähestyy hiljaa tyttöä ja nuolaisee poskesta. Tuossa hetkessä tuli niin minun kuin tytönkin kasvoille suuren suuri hymy :) Naureskeltiin naisen kanssa, että ihan kuin Tara olisi tajunnut että mistä oli juuri puhe. Hetken Tara antaa tytön rapsutella itseään ja sitten poistuu tilanteesta yhtä hiljaa ja tyynesti kuin tytön luo menikin, jääden vähän matkan päähän istumaan. Koko tilanne oli hyvin kummallinen sekä se rauhallisuus ja tyyneys millä Tara tilanteeseen meni ja millä siitä poistui. Ehkä tämä oli nyt sitten esimerkki siitä jalostustarkastuksen luonnekuvauksesta; itsevarma ja arvokas :)