Oltiin Taran kanssa tänään meidän molempien ihka ensimmäisissä hakutreeneissä. Aluksi Taralle makkararingin tapaista, jotta ne vieraat tyypit metsässä onkin ihan huippukivoja ja niiltä saa nakkia (Jormalla oli pekonia, ja se vasta hyvää olikin). Ensin Tara selkeästi mietti, että mikä juttu tää oikein on, ja miksei me olla aiemmin törmätty metsässä tällaiseen touhuun. Sitten otti kyllä tilanteesta kaiken hyödyn irti ja namit maistui.

Otettiin Taralle tänään myös hiukan viuhkan tapaista treeniä. Ensin maalimies meni vain hieman leikaten keskilinjalta sivuun ja asettui istumaan. Tara seurasi ja intoili maalimiehen perään keskilinjalla, ja ei ollut mitään vaikeuksia irrota maalimiehen perään (onhan sillä niitä hyviä nakkeja). Tätä tehtiin kolme kertaa, maalimies aina hieman kauemmas keskilinjasta, ja kun Taralla oli hyvä vire ja fiilis, vein sen takaisin autoon.

Pakko myöntää, että olin erittäin positiiviesesti yllättynyt siitä miten hyvin Tara lähti toimimaan. Ja ennen kaikkea se miten määrätietoisesti se irtosi keskilinjalta.

Ensikosketus hakuun oli oikein positiivinen kokemus, ja oman koiran kanssa toimimisen lisäksi pääsee myös toimimaan muidenkin koirien kanssa. Tämä tietenkin aina antaa lisää näkökulmia ja ajatuksia. Tosin hakutreenit vie aikaa, tänään meni aikaa matkoineen päivineen viisi tuntia. Ja aina on kuitenkin ilo maata pitkin pusikoita vaatteet mustikassa ja hyttysten syötävänä :D