Tehtiin mun vapaapäiväputken viimeisen vapaapäivän kunniaksi melkein kolmen tunnin lenkki. Palloiltiin ympäri näitä meidän lähimetsiä, ja löydettiin jopa sellainen ihmetys kuin merkitty koirareitti. Kyllä vain, tässä kylässä on merkitty koirareitti kaikkien niiden hiihtolatujen keskellä koirien ulkoiluttajia varten. Eihän se reitti kovin pitkä ole, ehkä muutaman kilometrin jos sitäkään, mutta ajatuksena jo kaupungilta hurjan iso askel koiraystävällisempään suuntaan. Ensi talveksi sitten ainakin tuplasti pidempi reitti, joohan? :) Ei sillä, että luulen tuon reitin olevan melko ruuhkainen varsinkin ns. aktiivisimpina koiranulkoilutusaikoina, joten pysymme jatkossakin pääsääntöisesti "luvattomilla" reiteillä ja omilla poluilla. Arkena keskellä päivää voidaan sitten käydä tuota reittiä kuljeskelemassa. Tänään törmättiin tuolla reitillä kahteen koiraan, olivat molemmat puolivuotiaita, tolleri ja samojedi. Taralla oli niin hauskaa niiden kanssa, juoksutti vielä hieman kömpelöitä pentusia ympäri metsää. Tollerilla meni jossain vaiheessa hieman hermot, kun ei saanut Taraa kiinni ja alkoi käyttää hampaitaan turhan rajusti. Tara kuitenkin ojensi lapsukaista napakasti, mutta kohtuudella. Myönnettäköön, että olen tuon Taran komentamiskäytöksen suhteen hieman varpaillani pentuetapaamisen jälkeen, kun on siis nähty, että neiti osaa vetää sen ns. yli, jos niikseen tahtoo. Ja kun Satu ja Tara on yhdessä liikenteessä niin haavereitakin sattuu yleensä. Kaaduin liukkaassa mäessä suoraan selälleni ja nyt selkään sattuu niin penteleesti, ei kai tässä voi muuta todeta kuin jäitä ja kipulääkettä! Kivaa kuitenkin oli :)