Tuo neiti on kyllä nykyään niin vauhdissa, ettei mitään tolkkua. Oikeasti tekisi mieli itkeä, kun neiti koheltaa ja touhuaa. Virtaa on niin älyttömästi, että välillä voisi luulla Taran halkeavan siitä energiamäärästä, joka sillä on sisällä. Hihnasta kun pääsee irti niin vauhtia on enemmän kuin koskaan pentuna. Positiivisena seikkana sanottakoon, että hurjasta vauhdista huolimatta ja pentuaikaan verrattuna, se on kuitenkin koko ajan kuulolla, ja välillä tuntuu että se ympyrää juostessaan suorastaan odottaa milloin kutsun sen luokse, ja se saa tulla luokse täysiä :) Muiden koirien ohittaminen on nykyään melko tuskaa, olisi menossa leikkimään ja painimaan jokaisen kanssa. Tai sitten haastaa vastaantulevaa koiraa koko ruumiinkielellään, mikä sitten tietyissä koirissa laukaisee rähinän kun tullaan kohdalle. Ihanaa murrosikäisen kukkoilua, välillä niin toivon, että olisi vielä se hieman epävarma nuori pentu, joka kunnioittaa kaikkia koiria :) Tää on nyt vissiin sitten se kohta koirakirjoista, jossa sanotaan että, vaikka tuntuisi, että nuori koira on unohtanut kaiken mitä sille on opettanut, niin pitää huolehtia siitä, että pitää kiinni kaikista säännöistä kuitenkin johdonmukaisesti :)

Tässä pari päivää sitten yksi sakemanni-ihminen totesi minulle, että sulla on melkoisen eläväinen ja vilkas collie. Otan sen kohteliaisuutena, kai? :)

Nyt lepäämään, siis minä, ei tuo karvaotus, joka jahtaa kissoja broilerinsiiven tappamisen välissä.

ps. Käytiin tänään kyllä kahden tunnin metsälenkillä, mutta se kai on vain alkulämmittelyä tuolle tyypille :)