Uutelan metsien pikakiitäjä :) Käytiin tänään Uutelassa metsälenkillä, ja pistäydyttiin samalla vaiheeksi Uutelan koirahakaan. Paikalla olikin Taran kanssa samaa ikäluokkaa olevat vanhaenglanninlammaskoira ja tolleri, molemmat narttuja. Neidit leikkivätkin oikein mukavasti hyvän aikaa. Tara jo koirapuistossa juoksutti molempia hiukan kokeeksi, vanhaenglanninlammaskoira puistossa juoksi ihan mukavasti perässä kun ei ollut esteitä. Lähdettiin yhtä matkaa puistosta pois, kun Tara tajusi tilaisuutensa tulleen. Ampaisi juoksuun hirvittävää vauhtia, tolleri luovutti jo hetken juoksemisen jälkeen. Englanninlammaskoira juoksi sinnikkäästi perässä, tosin Taraa hyvän matkaa jäljessä. Metsikössä oli myös valtavan kokoinen kaatunut kuusenrunko, runko oli käytännössä melkein minun vyötärön korkeudella. Huomasin vain kun Tara lähtee juoksemaan runkoa kohti, ensimmäinen ajatus oli, että perkele sentään hullu koira, tuosta ei hyvä seuraa. Yli meni niin että heilahti, vauhdin yhtään hidastumatta. Englanninlammaskoira meni yli vaivoin, otti rungon päältä hieman jaloilla tukea. Tara jatkoi uudella kierroksella, ja taas kohti runkoa ja vauhdilla yli. Englanninlammaskoiralla ei mennyt ihan yhtä hyvin, koordinaatio petti ja törmäsi täyttä vauhtia runkoon. Törmäys näytti todella pahalta, mutta selvisi onneksi ilman vammoja. Taralla oli taas niin kivaa, kun sai juosta apinana ympäri metsää :D

Kotimatkalla vähän ennen autolle tuloa sai vielä viime hetken hepulit ja juoksi aivottomana ympäri pusikoita. Havaitsin myös, että pystyn nykyään lähetämään sen kallion päälle "Kiipee"-käskyllä, ja neitihän kiipee vaikka olisi millainen kallio, sama toimii myös isojen kivien kohdalla :)

Reilu pari tuntia meni taas metsässä riekkuessa, eipä toisaalta tarvitse ihmetellä miksei neidille kerry ylimääräistä rasvaa vaikka syö kuin hevonen, kulutus on valtavaa. Tosin kyllä se oli sitten kotiin päästyä väsynytkin. Tallusteli puoliunisena ympäri kämppää kun vaihtoi nukkumapaikkaa.